Kodin kuusijuhla

En kuulu niihin ihmisiin, joiden joulu on jo Tapanin päivänä ohi ja kuusikin saa kyytiä samoin tein. Ehei, minä hoivaan kuustani Nuutinpäivään asti. Joulukuusi on ainoa oikea joulun koriste. Vaikka kotona olisi muita pienempiä joulukoristeita vaikka kuinka paljon, vasta kuusi tuo sen oikean joulun tunnelman. 

Parhaimmillaan tässä talossa on ollut yhtä aikaa neljä joulukuusta: yksi pienehkö ulkoportailla, yksi medium lapsen huoneessa, yksi iso olohuoneessa ja toinen iso ruokailuhuoneessa. Isoja kuusia ei ole ollut kahta kuin yhtenä jouluna vuosia sitten. Iskä toi kaksi vaihtoehtoa tarjolle, ja koska en raskinut heittää toista pois, oli paljon kivempi ostaa toinen kuusen jalka ja laittaa molemmat komistukset alakertaan —koristeitakin oli riittävästi jaettavaksi kahteen joulupuuhun. Lapsi on jo iso miehen alku, joten hän ei ole tarvinnut omaa kuusta enää pitkään aikaan, mutta toisaalla talossa on aina pieni kuusi —tänä jouluna ruokailuhuoneessa. 

Melkoista hämäränhyssyä tämä joulun aika on ollut. Koko päivän on pimeää ja sateista. Juuri ja juuri jouluaatoksi tuli valkea joulu, mutta heti joulupäivänä vesisateet sulattivat lumet lähes olemattomiin. 

Joulu on juuri sopiva ajankohta vaipua talviuneen. Aatto on toimintapäivä ruoanlaittoineen ja muine touhuineen, mutta joulupäivä on pyhitetty täysin pitkille aamu-unille, lojumiselle, levolle, lukemiselle, päiväunille, laiskottelulle ja iltapäiväunille. Tapaninpäivänä voikin sitten jo vaihtaa asentoa pystymmäksi ja käydä jopa kävelyllä ja kutsua vieraita kylään. 

Rauhallista ja rentouttavaa joulun jatkoa!

Päivi

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Ei ihan sinivalkoinen Suomisisustus, mutta turkoosilla ja petroolilla maustetaan tämä itsenäisyyspäivä. 

Lämmintä joulun odotuksen aikaa!

Päivi

Kardemumman tuoksua

Tämän päivän pullan leivonnalla saattaisin juuri ja juuri jäädä kärkikolmikosta Suomen paras leipuri -kisassa. Nesteiden ja munien ollessa jo vatkautumassa, huomasin venhäjauhoja olevan himpun verran liian vähän. No, paikkaus onnistui grahamjauhoilla -vehnäähän se on sekin. Toissapäivänä pullia leipoessani totesin reseptin mukaisen kardemumman määrän olevan turhan nafti, joten tällä kertaa laitoin sitä sitten reilummalla kädellä. Taikinan pyöriessä koneessa ja koemaisteluita tehdessäni tulinkin siihen tulokseen, että taisi sitä sittenkin mennä liikaa. Piti siis laimentaa: lisäsin maitoa ja jauhoja. Se onnistui ihan hillitysti, ei lurahtanut liikaa. En tällä kertaa turvautunut grhamjauhoihin -enhän sentään ollut sämpylöitä leipomassa. Päätin "lainata" vehnäjauhoja yhdistykseltä, jonka tulevan viikonlopun juhlaleivontaa varten tarpeet olivat jo valmiina pöydällä. Ja koska säilytän omia kananmunia aina jääkaapissa, niin lainasin  yhdistyksen kennosta huoneenlämpöiset munat ja laitoin kylmät munat siihen tilalle, ettei vain tule hävikkiä. Tarkka Martta. 

Taikinan vaivaamisessa ei tapahtunut tämän enempää kommelluksia, mutta leivonta toi sitten uusia haasteita. Taikina jäi niin pehmoiseksi, että sitä oli mahdoton vaivata pöydällä pikkupulliksi. Niinpä nostelin taikinakököt suoraan pellille käteeni osuneiden kahden paistolastan avulla. Melkoisia sarvipäitä pullista tulikin, joten pellillä kohotuksen jälkeen päätin laittaa pullat voitelematta uuniin -mitä niitä turhaan kaunistamaan. Hetken päästä uuniin katsoessani huomasin pahimpien sarvien loiventuneen ja pullista tulevan ihan pullan näköisiä. Pitäähän ne sittenkin voidella munalla! Eikun vaan pelti ulos uunista ja sutimaan! 

Paistoajan jäkeen uunista tuli ulos pellillinen vähän karunnäköisiä, mutta ah niin pehmoisia, kuohkeita ja maukkaita vehnäsiä! Eikun vaan toinen pellillinen uuniin ja tulos oli samanlainen. 

En ole leiponut pullia varmaan 20 vuoteen, mutta jostain sekin inspiraatio putkahti toissa päivänä mieleeni. Pullat onnistuivat niin hyvin, että tänään rupesi leivonta polttelemaan uudelleen, koska tavallista lyhyemmän työpäivän takia minulla oli vapaa-aikaa tavallista enemmän. Ja olinhan menossa Marttailtaan, jonne arvelin viedä yllätykseksi uunituoreita pullia. 

Taikinakone ilmestyi meille vuosia sitten tuolloin 9-vuotiaan poikani toiveesta. Joskus sitä on tullut käytettyä, mutta yleensä olen tehnyt pizza-, piiras-, pipari- ja kääretorttutaikinat käsin tai sähkövatkaimella. Nyt yhdistyksen tulevia juhlia varten kaivelin koneen esille ja tein kaneliässiä, joiden kaksinkertainen taikina onnistui loistavasti kunnon koneella. Nyt kone onkin herättänyt ihan uuden kiinnostuksen leipomiseen. Ainut harmi vaan, että leipoessa pitää varustautua muuhunkin kuin essuun: 

Pullan tuoksuisen terkuin 

Päivi

Syysterveiset

Värikästä syksyä!

Nyt on tästäkin vaahterasta jo puolet lehdistä pudonneet ja haravoin ne tänään pois nurmikolta. Oli muuten hyvä väriloisto maahan pudonneissa lehdissä. Aurinko ei edes paistanut kunnolla, mutta jotenkin auringon viimeiset säteet kajastivat pilviverhon takaa lehtiin niin, että ne suorastaan hehkuivat hämärtyvässä alkuillassa.

Olen ottanut näitä kuvia paljon aiemmin, ennen kuin olen selvinnyt kirjoittamaan, joten todellisuudessa etupihan seinustan kasvit ovat jo huomattavasti enemmän nuupallaan kuin kuvassa. Syyskaalit (vai koristekaaliko tämä oli...) ovat pärjänneet hyvin vesisateessa ja pakkasessa, syklaamien kukat eivät niinkään, vaikka itse lehdistö on edelleen hyvännäköinen. Yhtenä vuonna pidin syyskaaleja ulkoportailla ikivanhassa pesusoikossa ihan oikeaan talveen asti. Sen jälkeen nostin istutuksen puolikylmään tuulikaappiin, jossa se jatkoi eloaan vielä kuukausia eteenpäin, varmaan kevääseen asti. Kaali tosin kasvatti varren, joka oli aika hauskan näköinen, mutta parhaimmillaan kaali on kuvan mukaisena matalana söpöläisenä.

Luulin reilun viikon takaisen pakkasen puraisseen kasvilaatikoiden viljelyksiä niin, että salaatit olisivat paleltuneet nuupalleen. Eilisaamuna tihrasin yläkerran ikkunasta tiluksilleni päin tarkemmin ja ihmettelin myös porkkanan varsien paleltuneet ihan mustiksi multaa myöten. Vielä mitä! Lähempi tarkastelu paljasti suuremman tuhon: jänis tai rusakko (tai liekö ollut kokonainen perhekunta) oli käynyt verottamassa satoni viimeistä ripusta myöten parempiin suihin! Sinne hävisivät persiljat, salaatit ja täysikasvuiset porkkanat. Perhanan perhana! Lienee vastedes viisaampi korjata sato talteen syyskuulla ennen pakkasia kuin odottaa joulukuulle :-( 

Nyt on pihakalusteetkin raivattu pois, joten syksyn pihatyönä on tästä eteenpäin haravan heilutus. Kuvassa vaahteran lehtien lomassa pilkistää epämääräinen pömpeli -siitä enemmän ensi kerralla. 

Terkuin Päivi

Puunkantajan paras kaveri

Tuli rätisee kolmessa alakerran uunissa -eikä suinkaan ensimmäistä kerta tänä syksynä. Menneen kesän aikana on useamman kerran pitänyt turvautua helteiden sijaan uunilämpöön. Mikäs siinä, sehän on mitä parhainta lämpöä. Työlästä juu, töiden jälkeen on tylsää tulla kylmään kotiin ja ruveta heti lämmittämään uuneja. Onneksi näin syksyllä uuninlämpö kestää muutaman päivän, kun talvella pitäisi lämmittää päivittäin. Se menee minulle jo turhan työlääksi, joten hampaita kiristellen maksan tähtitieteelliset sähkölaskut ja pidän sisälämpötilan noin 20 asteessa - ja nautin sitä enemmän, jos viikonlopulla lämmitän uunit. Syksyllä uunien lämmityksessä on vielä intoa jopa työpäivän päälle. Sama kai se on, mihin aikaan vuodesta säästää sähkölaskussa ja yrittää siirtää sähkölämmityksen käynnistämistä mahdollisimman myöhäiseen syksyyn.

Olen vallan ihastunut uusiin puunkatotelineisiin. Ensimmäisen ostin kolmisen vuotta sitten ja ihastuin siihen niin, että teetin paikallisella harrastajanikkarilla kaksi lisää. Ensimmäinen oli käsitelty värittömällä öljyllä, mutta pyysin uudet ilman pintakäsittelyä, koska halusin itse päättää värin. 

No vierähti kesä ja toinenkin, että sain aikaiseksi maalata toisen spraymaalilla mustaksi ja toinen odottaa vielä päätöstä uudesta väristä -meneeköhän ensi kesän yli... Olisipa ihanaa, jos käsittelemättömän puun vaalea sävy säilyisi, mutta varmaan kellastuu ajan myötä. Värittömällä öljyllä käsitelty teline on nimenomaan kellastuneen puun sävyinen. 

Mikäkö minua näissä ihastutti? Ihan ensimmäisenä ihastuin muotoon. Teline vaikuttaa design-esineeltä, vaikka on ihan korinikkarin tekemä. Toisena ihastui käden sijaan: se on juuri sopivan paksu käteen eikä pyöreä muoto paina kättä kantaessa painavaa lastia. Kolmanneksi ihastuin telineen tukevuuteen ja samalla keveyteen. Kantoteline on tehty kunnon puusta ja vanerista ja lisäksi rivi ruuveja lupaa rakenteelle kestävyyttä. Ja suurin ihastukseni pääsi valloilleen kantaessani puita. Painavaa taakkaa kantaessa telineen tukee mielellään reisiin tai muualle vartaloon. Ihanat pyöreä linjat eivät kolhi, eivät paina, eivät hierrä. Ei ole reidet täynnä mustelmia! 

Ehkäpä teetän vielä neljännen ja tähän asti uskollisesti palvelleet kantokassit ja petturimaiset kantokorit joutavat kierrätykseen. 

Lämpimin terkuin 

Päivi 

P.S. Ei ole tämän naisen polttopuut mitää sieviä sisustusklapeja, vaan ihan ronskisti halkaistuja halkoja.

Äidin kasvimaalla -eli omallani

Jihuu, valmis!!!

Vihdoin kasvimaani näyttää siistiltä. Kyllä kunnon reunukset ja laatikoiden välinen koristekate on ihan toista, kuin laatikoiden välissä tursottavat ruohotuppaat. Ja ennen kaikkea laatikot ovat kaltevalla pihalla suorassa! Tässä sama lautareunus kiertää myös perennapenkin ympäri, niin sai ryhtiä sekin.  Haluan samanlaisen reunus+katesysteemin myös mansikkapenkin ympärille -olisiko se ensi kesän projekti.... 

Yksin en tätä toki urakoinut. Olikin mitä parhain kumppani kaverina: tarkka ja innokkaasti uusia tarvittavia työkaluja osteleva ;-)

Porkkanat saavat kasvaa vielä. Netistä luin, että niihin tulee paras makeus pakkasten jälkeen ja sitä paitsi herkut säilyvät kosteassa mullassa paremmin kuin jääkaapissa. Yhtenä vuonna nostin porkkanat vasta joulukuussa parin viikon lauhan sään jaksolla, koska aiemmin syksyllä laatikko jäätyi pohjaa myöten, ennen kuin ehdin nostamaan juureksia. Ja yhtenä keväänä, aikaa ennen laatikoita, kasvimaata kääntäessäni löysin mullasta muutamia syksyllä jääneitä porkkanoita. Ne ne vasta makeita olivatkin! 

Kasvamassa on vielä myös salaatit ja persiljat. Persilja ei säikähdä pakkasista. Ja pakastettuna minä ne säilön muutenkin, ovat ihan tuoreen veroisia talvikokkausten maustamisessa. 

Alkukesästä, kun projekti alkoi ja laatikot olivat paikallaan, yksi säännöllisesti ohi lenkkeilevä mies ihmetteli moista, kasvit laatikossa, mitä järkeä? Heitti vielä haasteen mietittäväksi, että on tuo nyt niin kätevää, kun rupeat kasvattamaan 300 hehtaaria perunoita :-D

Terkuin Päivi

Mitä kuuluu pihalle?

Mitä kuuluu pihalle? Ei yhtikäs mitään. Tänä keväänä lupasin itselleni, etten kehittele mitään pihaprojekteja, koska kesäteatteri vie aikani täysin toukokuusta heinäkuun puoliväliin. Teatterikesän kuluessa totesin lupaukseni olleen erittäin viisas, sillä työviikon päälle harjoittelimme 15-20 tuntia viikossa, teimme myös pitkiä päiviä viikonloppuisin. Näytöksiä oli kymmenen ja ne rutistimme läpi tiiviillä tahdilla kahdessa viikossa. Voi sanoa, että asuin touko-heinäkuun Loukun seurojentalolla. 

No olihan - ja on edelleen - yksi projekti. Kasvilaatikoiden pohjan tasaus ja laatikoiden asettaminen vaateriin. Pohjat ja laatikot saimme kuntoon alkukesästä, mutta ympärys on edelleen kesken. Ensin oli ajatus tehdä reunat tiilestä, mutta lähitalosta saamani tiilet ovat eri kokoisia eivätkä ne riittäisi kunnon reunukseen. Nyt on ostettuna kyllästettyä lautaa reunoja varten. Valkoista katekangasta tulee vielä tiiviimmin laatikoiden väliin ja päälle kuorikatetta - mielellään mustaa. 

Kylvöt jäivät vähän myöhäiseksi eikä kylmä kesä-heinäkuu yhtään nopeuttanut kasvamista. Toki salaatti on kasvanut suorastaan rönsyillen ja herneitä on saanut napsia suuhun jo muutaman viikon ajan. Etummaisen laatikon porkkanoissa on komeat varret, mutta itse juures on vielä kovin hento. Tai no, pakko oli käydä kiskaisemassa yksi porkkana maistiaisiksi. Ihan kohtalaisen kokoinen oli ja vieläpä tiiviistä ryppääseen otettuna, joten harvemmassa kasvavat kaverit saattavat olla jo isompia. Ihanaa, oikeita porkkanoita! Kaupan pussiporkkanat eivät sitä mielestäni ole  - ainoastaan omat, äidin tai lähitiloilla kasvatetut kaupassa myytävät multaporkkanat ovat ansainneet oikean porkkanan arvonimen. 

Nyt kesän lopulla elokuun lomasäiden ollessa enemmän kuin kohdillaan, pihaani katsellessa huomaan kylmän ja kostean kesän hyödyt ja haitat. Ensimmäinen sääoikun haitta tuli vappuna, jolloin märkää lunta satoi niin paljon, että koristeomenapuuni katkesi ihan kokonaan. Juuri kun se oli alkanut rehevöitymään tehden viime kesänä runsaasti purppuraisia kukkia. Katajat ovat hyötyneet ylimääräisestä kosteudesta, koska ne kasvavat hyvin kuivalla paikalla. Myös etupihan kuunliljat ja muut syvän varjon kasvit kasvavat rehevänä. Tosin niin ovat tehneet jo monta vuotta säästä riippumatta.

Kukkapenkit ovat aika ankean näköisiä. Yksittäisiä kauniita kukkia on, mutta ei sellaista rehevää koko kesän mittaista kukintaa. Ja mikä ihme syysleimujani vaivaa, sillä ne ovat suorastaan kitukasvuisia ja kukinta niukkaa. Muuten leimut näyttävät terveitä. Liljat ovat aina yhtä ihania ja varmoja kukkijoita, mutta kaikki ovat olleet tänä kesänä myöhässä. Ja muutenkin, kun tämän pihan kasvuovyöhyke on noin IX eikä suinkaan virallisten karttojen V, kukinta kasvissa kuin kasvissa on painottunut loppukesälle. Mutta toisaalta, nythän minä vietän lomaani elokuun helteissä ja nautin eniten kukistani. 

Loppukesän aurinkoisin terkuin

Päivi

P.S. Mitä kuuluu pioneille?

Tadaa!!! Ne kukkivat tänä kesänä ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen!! Tosin vasta 22.7. yli kuukauden normaalia myöhemmin -ja yksi mattimyöhäinen parasta aikaa- mutta kukkivat kumminkin 💗

Pinkki piristys

Vihdoin sain näppärän maton kylppärin oven eteen. Itse asiassa taisi olla alkukesä, kun tämä valmistui. En suinkaan tehnyt mattoa itse, vaan teetin sen yhdellä kyläläisellä. Puuvillatrikookuteen ostin Taitokeskukselta. Puuvillaakude on tähän tarkoitukseen kaikkein paras, sillä märin jaloin kylppäristä astellessa matto imaisee jalkapohjat kuiviksi hetkessä. 

Valmiit virkatut matot olivat tähän tilaan liian pieniä eikä kyllä kivaa väriäkään ollut saatavilla. Aiemmin tässä oli puuvillainen kaupasta ostettu suorakaiteen muotoinen kylppärimatto, mutta arvatkaapas vaan, pysyikö se koskaan säntillisesti suorassa omalla paikallaan? Siksipä pyöreä matto oli ainoa oikea vaihtoehto. Vähän meinaa välillä maton sakarat ottaa kiinni oveen, mutta jos ovea ei reuhdo ihan apposen auki, vaan silleen normaalisti, ei koholla olevia sakaroita osu oven aukeamisreitille. 

Terkuin Päivi

Elokuun juhlatunnelmissa

Hui hai, taas hurahti useampi kuukausi ilman blogipäivityksiä. Nykyinen elämänvaihe on vaan niin täynnä muuta mukavaa, ettei paljon tule uhrattua ajatuksia blogille. Muutaman kerran olen jopa ottanut kuviakin, mutta siihenpä se postaaminen on jäänyt. No, tällä tahdilla mennään -päivitän joskus harvakseltaan. 

Meillä on kolmen lapsuudesta ja nuoruudesta tutun naisen kesken tapana viettää nelikymppisiä joka kesä -olemmehan kaikki syntyneet kesällä samana vuonna, joten lomien myötä tapaamiselle on aina saatu järjestettyä yhteistä aikaa; nyt neljättä kertaa. Olemme juhlineet vuorollaan jokaisen kotona tai mökillä, ja tällä kertaa juhlimme minun luonani. Olemme keksineet viettää juhlia jonkin teeman ympärillä ja nyt ehdotin teemaksi rapukestejä. 

Pidämme juhlat aina nyyttärikutsuina. Minun kontollani oli valmistaa ravut. Parhaat rapuapajat ovat kaupan pakastealtaassa ja ns. elvytysliemellä pakasteravuista saa oikein herkullisia. 

Alkukeitto nautittiin piilopaikkamukeista. Keitossa oli savuporoa ja juustoa mutta mikä oli kasvispuoli? Ei ainakaan porkkanaa, eikä bataattia, mutta jotain keltaista sekoitettuna johonkin muuhun :-D (ei minusta taida ainakaan ruokabloggajaa tulla). Hyvää oli! Seuraavaksi tarjolla kastehelmilautasilla olivat herkulliset salaatit: toisessa paahdettua kukkakaalia, persiljaa, varsiselleriä, granaattiomenan siemeniä ja toisessa keltaista vesimelonia, basilikaa, fetajuustoa ja punasipulia. 

Ravut ja tilillä höystetyt paahtoleivät nautittiin neliölautasilta. Jälkkäriosuutta ei tullutkaan kuvattua, mutta herkkuna oli mustikkajuustokakkua. Joimme valkoviiniä, sekä alkoholillisena että alkoholittomana versiona, mutta snapseja emme hankkineet, koska alunpitäen emme siitä innostuneet. 

Oikein mukavat ja tunnelmalliset naisten nelikymppiset kuulumisia päivittäen. 

Tänään on oma virallinen syntymäpäivä, jonka aloitin sänkyyn kannetulla aamiaisella. Alkuun tarjolla oli teetä ja maalaisleipää salaatilla, mozzarellalla ja basilikalla höystettynä. Aamiaisjälkkärinä ilmakuivattua kinkkua hunajamelonin ja kuohuviinin kera. Eipä ihme, että aamiaisen vietto venähti lähelle puolta päivää ;-)

Synttäriterkuin Päivi

Vähän tuunailua

Kun ei ole vielä varaa uusia väliovia, päätin vähän tuunata yhtä eteisen ovirumilusta liitutaulumaalilla. On muuten aika ankeaa huomata, että yli 20 vuoden jälkeen en osaa enää piirtää. Joskus aikoinaan olin hyväkin piirtäjä, mutta nyt tuotokset ovat melkoisen kulmikkaita. Mutta se on nyt tällä hetkellä tyylini, kun en muuta osaa :-D 

Muuten kyllä oven ja koko eteisen fiilis muuttui sähäkämmäksi. Tykkään. Ja sitä paitsi taideteostahan voi aina vaihdella fiiliksen tai taitojen mukaan. Tai harjoitella vaikka matikan yhtälöitä -taidetta sekin. 

Terkuin Päivi

Jälkifiiliksissä

Pääsiäinen oli ihana! Viikko sitten ennustettu harmaa ja sateinen pääsiäissää heitti härän pyllyä ja aurinko helli lomalaisia pilvettömältä taivaalta. Enpä paljon malttanut sisällä viettää aikaa, vaan ulos oli päästävä. 

Hyvässä seurassa aika hujahti kuin siivillä, enkä paljon panostanut pääsiäiskoristeluihin. Itseasiassa rairuohokin valmistui vasta toisena pääsiäispäivänä. Alla olevan suipon maljakon löysin eurolla kirppikseltä. Muoto, väri ja tukevuus viehättivät, maljakon alkuperällä tai merkillä ei niinkään ole väliä. Tie vei 30 km päässä sijaitsevalle kirppikselle ihan vain sen takia, että retkimukit olivat jääneet kotiin ja termarikahville piti käydä etsimässä juomista helpottavat astiat.

Yksi pääsiäispupun yllätyskin tuli kotiin: eräs taho oli päättänyt kiittää minua tekemästäni työstä ja lahjoitti minulle vanhan Arabian koristelautasen. Sehän sopii keltasävyisen retroeteisen hyllylle kuin nakutettu! Kaveriksi etsin kaappiin unohtuneen perhoskannun ja nyt suorastaan kuulen korvissani kesän pörinää ja tunnen poskillani auringon lämmön. Jaa, mutta luistimet eivät taida enää kuulua tämän kauden koristeluun :-D

Aurinkoista kevättä kaikille! 

Terkuin Päivi 

Vaihteeksi vaaleanpunaista

Tulppaanikausi on parhaimmillaan ja joka viikonloppu tuleekin ostettua kimppu, jos vain vietän vapaapäivät kotona. On niin mahtava, kun uuden kimpun saa valita aina värifiiliksen mukaan -kaikki värit ovat suosikkejani. 

Pallokuvioinen Spiran tarjotin on yksi sisustausaarteeni. Siihen saa koottua tosi hyvin asetelman kynttilöistä ja maljakosta. Jos syön ruokailuhuoneessa, eikä minulla ole kuin yksi kukkakimppu, kannan asetelman sinne. Ruokiksen pöydälle, tumman harmaalle liinalle, tämän värinen asetelma sopii tosi hyvin. Nyt kirjoitan tätä olkkarissa ja tuossapa se asetelma kynttilöineen kaunistaa sohvapöytänä toimivaa rahia.

Ihanaa! Kevät koittaa pian, ja pääsen kipaisemaan keittiön ovesta ulos. Odotan työpäivän jälkeistä auringonporutusta keittiön portaille. Muualla pihaa saattaa olla vielä koleaa, mutta keväällä ja kesällä juuri sopivasti klo 16 jälkeen portaille porottaa ja siinä nautinkinkin aina kupposen teetä. 

Nyt on ollut tosi mahtava viikonloppu. Maaliskuun aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta ja on ollut kunnon hankiainen. Ei ole paljon tarvinnut miettiä, viettäkää aikaa sisällä vai ulkona. 

Aurinkoisin terkuin Päivi

Etupäässä eteisestä

Hei vaan pitkästä aikaa! 

Olipas tässä vähän pidempi blogitauko, kun on ollut niin paljon kaikkea menemistä ja tekemistä, että jostain oli karsittava pois ja annettava itselle aikaa ihan vain olla ja nauttia kiireettä kaikesta ihanasta.

Minulla oli myös blogikriisi. Lähes vuoden ajan blogia kirjoittaneena tuli olo, että mitäs ihmettä minulla on enää kirjoitettavaa ja kuvattavaa. Sama vanha talo, samat sisustukset, samoina tai saman tyylisinä toistuvat somistukset vuoden eri aikoina. Vähän aikaa sitten kurkistelin pariin tuttuun blogiin ja ihan samoja nurkkia pienillä somistuksilla ja päivityksillä niissäkin esitellään vuodesta toiseen. No, se vahvisti tunnetta, että kuten iloitsen pienistä piristeitä arjen keskellä, samoista asioista itsekin tykkään blogien lukijana ja oletan muidenkin lukijoiden tykkäävän. Ja onhan minulla vielä monta kohtaa esittelemättä ihan kokonaan ja hiljaiselon aikana olen puuhaillut monta pientä uudistusta. Katsotaan nyt, miten ahkerasti jaksan tehdä päivityksiä.

Mutta nyt esittelyssä suuri muutos!!!!!!!

Eteisessä on uusi ihana lattia!

Minulla on tätä samanlaista laminaattia portaikossa ja olen tykännyt siitä niin paljon, että halusin samanlaista isommallekin alueelle. Lankkulattia oli jo uusintalakkausta vailla, joten uudistus laminaatilla sattui sopivaan saumaan. Laminaatti on asennettu uivana, joten jos joskus haluan lankkulattian esille, laminaatti on helppo purkaa pois. Harmaa väri ja voimakas puunsyykuvio ovat näyttäviä ja sopivat tähän taloon kuin nakutettu. 

Entinen pastellinen sisustus ei sopinut uuden lattian kanssa ollenkaan, joten oli aika uudistaa sekin. Niittyleinikkiaiheinen koulutaulu on viime kesän löytö antiikkiliikkeestä. Ihanuus on tähän asti ollut vain nurkassa lattialla, mutta pääsi nyt arvoiselleen paikalle. Kaikki harmaat tyynyt ovat entisiä, tosin vanhinkin vain kolmen kuukauden takaa. Kangaskaupassa ihastuin keltakuvioiseen retrohenkiseen kankaaseen, josta ompelin kapan ja ompelen vielä tyynyn, joka pilkistelee sohvalla vasta kankaan palana tyynyn päällä. 

Pirtsakkalla pallokankaalla verhoilin vuosia kunnostusta odottaneen jakkaran ja samalla jalatkin saivat valkoista maalia ylleen. En kaipaa tälle lattialle suurta ja peittävää mattoa ollenkaan, korkeintaan laitan jonkun pienehkön pyöreän ihan vain somisteeksi. 

Oven edessä on nyt tarpeeksi iso ja oviaukon mukaan muotoiltu kuramatto. Meillä tahtovat kengät kulkeutua tälle puolelle, eivätkä ne valitettavasti suostu jäämään tuulikaapin puolelle. Kengillä on nyt lupa pysytellä sievästi kuramatolla eikä ympäri huonetta kuten ennen. 

Hyllykin on järjestelty uusiksi. Vanhat tavarat, mutta uusi ilme. Eilinen vieras toi ihan sattumalta tuliaisiksi vanhan puutarhakirjan 50-luvulta ja sehän sopii sisustukseen kuin olisi sitä varten nimenomaan hankittu. 

Vierastani, vanhempaa herrasmiestä, viehätti erityisesti kansikuvaneitokaisen somat vaatteet :-)

Mukavaa kevättalvea! 

Terkuin Päivi