Värikästä syksyä!
Nyt on tästäkin vaahterasta jo puolet lehdistä pudonneet ja haravoin ne tänään pois nurmikolta. Oli muuten hyvä väriloisto maahan pudonneissa lehdissä. Aurinko ei edes paistanut kunnolla, mutta jotenkin auringon viimeiset säteet kajastivat pilviverhon takaa lehtiin niin, että ne suorastaan hehkuivat hämärtyvässä alkuillassa.
Olen ottanut näitä kuvia paljon aiemmin, ennen kuin olen selvinnyt kirjoittamaan, joten todellisuudessa etupihan seinustan kasvit ovat jo huomattavasti enemmän nuupallaan kuin kuvassa. Syyskaalit (vai koristekaaliko tämä oli...) ovat pärjänneet hyvin vesisateessa ja pakkasessa, syklaamien kukat eivät niinkään, vaikka itse lehdistö on edelleen hyvännäköinen. Yhtenä vuonna pidin syyskaaleja ulkoportailla ikivanhassa pesusoikossa ihan oikeaan talveen asti. Sen jälkeen nostin istutuksen puolikylmään tuulikaappiin, jossa se jatkoi eloaan vielä kuukausia eteenpäin, varmaan kevääseen asti. Kaali tosin kasvatti varren, joka oli aika hauskan näköinen, mutta parhaimmillaan kaali on kuvan mukaisena matalana söpöläisenä.
Luulin reilun viikon takaisen pakkasen puraisseen kasvilaatikoiden viljelyksiä niin, että salaatit olisivat paleltuneet nuupalleen. Eilisaamuna tihrasin yläkerran ikkunasta tiluksilleni päin tarkemmin ja ihmettelin myös porkkanan varsien paleltuneet ihan mustiksi multaa myöten. Vielä mitä! Lähempi tarkastelu paljasti suuremman tuhon: jänis tai rusakko (tai liekö ollut kokonainen perhekunta) oli käynyt verottamassa satoni viimeistä ripusta myöten parempiin suihin! Sinne hävisivät persiljat, salaatit ja täysikasvuiset porkkanat. Perhanan perhana! Lienee vastedes viisaampi korjata sato talteen syyskuulla ennen pakkasia kuin odottaa joulukuulle :-(
Nyt on pihakalusteetkin raivattu pois, joten syksyn pihatyönä on tästä eteenpäin haravan heilutus. Kuvassa vaahteran lehtien lomassa pilkistää epämääräinen pömpeli -siitä enemmän ensi kerralla.
Terkuin Päivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti