Valotalo

Marttailimme tällä viikolla Taitokeskuksella ja kurssiaiheena oli valotalo. Osa teki erilaisen talon eri tekniikalla virkaten, itse tälläisen. Talon runko on tehty minkkiverkosta (vai kaniverkosta vai mikä se olikaan).  Koottu talo kastettiin paperimassavesimössössä. Massamössö tarttu runkoon ja paksuutta tulee enemmän useista kastamisista. Jätin talon kuivumaan vuorokaudeksi ja kävin seuraavana päivänä vielä hiukan lisäämässä mössöä. 

Taidan vielä hankkia talon sisälle erityyppiset valot, jolloin taloon tulisi enemmän tuiketta. Nyt oli vaan niin kiire saada valot taloon ja talo kuvatuksi, että oli ihan sama, millaiset valot laitan.

Lunta hiljaa leijailee...

Tänään onkin kunnon lumisadepäivä. Ja niin kuin olin suunnitellut tälle päivälle tulppaanien istutusta ja kasvilaatikoiden pohjien tekoa pihalle. Viikolla oli sen verran lämmintä, että uskoin maan sulaneen lapiointia varten. Eilinen pakkanen toi vähän takapakkia suunnitelmiin, mutta pitää se vielä käydä kokeilemassa. 

Keittiön ikkunaan laitoin lumihiutaleita, joista osa on itse silkkipaperista leikattuja, osa kakkupapapereita. Tie on ihan keittiön ikkunan alla, ja minua häiritsee kun kaikki työtason sotkut ovat ikkunan ääressä näkyvillä. 

Ajatuksena oli, että lumihiutaleet hieman häivyttäisivät roippeiden näkymistä pihalle. Ennen käytin salusiineja, jotka antoivat näkösuojaa mutta päästivät valon sisälle. Nyt piti keksiä toinen vaihtoehto. Mietin myös kuviollisen ikkunakalvon laittamista. Kuvioissa ja kalvon leikkaamisessa haastetta tuo ruutujako, kun kuvion pitäisi osua just sopivasti ruutuun. Katsotaan nyt, miten tämä idea toimii. Pimeällä näkösuojaa antaa tietysti rullaverho, mutta ei sitä huvita pitää alhaalla valoisan aikana. 

Lumista sunnuntaita!

Päivi

Tienvarren somistus

Polkupyörä syysasussaan. Tarakalla vanhassa puulaatikossa neljä muhkea Ericaa ja välissä vähän kuusen havuja. Lyhty tankoon ja eikun menoksi -kohti talvea siis. Ehkä lumen tultua siirrän kanervat portaille, mutta nyt krysanteemit saavat vielä pitää paikkansa oven suussa. 

Tomaatintarhurin sato kypsyy

No nythän ne tomaatit innostuivat kypsymään. Kun talossa on uunit lämmitetty, tuntuvat tomaatitkin kypsyvän ihan silmissä. Parhaiten tomaatit kypsyvät omassa ruukussa ja omassa varressaan. Muutama irrallinen on kipossa ja katkennut oksa vesi lasissa, mutta niissä kypsyminen on hitaampaa. Maku ei häviä kaupan tomaateille, mutta jäin kaipaamaan auringon antamaa lisäaromia. Eivätpä kerinneet kypsyä Suomen suvessa, mutta eivät säikähtäneet muutamaa pakkasyötäkään. Haaveilin runsaasta auringon kypsyttämästä tomaattisadosta kesän kuumimpaan aikaan, jolloin olisin voinut napata herkut suuhun mennessäni pihapatiolle aamupalalle. No, ei käynyt niin, mutta eipä ole syksyn tultua hullumpaa napata punaposket suoraan suuhun ruokapöydän päästäkään. 

Tänä syksynä olen saanut äidiltä ja naapurilta monta kesäkurpitsaa. Ennen ne ovat jääneet huonolle käytölle, mutta tänä syksynä kekkasin tehdä kesäkurpitsapitsaa. Pitsapohjalle (vehnäjauhojen lisäksi ruisjauhoa tai jonkin sortin leseitä) ketsuppia ja sweet chili saucea. Sitten kesäkurpitsaviipaleet, ja seuraksi milloin mitäkin: tomaattia, sipulia, fetaa, tonnikalaa, broilerisuikaleita. Mielestäni parasta on tomaatin ja fetan kanssa ilman lihaa tai kalaa. Mausteena paikallista viereisellä Hevosvaaralla kasvatettua pizzamausteyrttiseosta. 

Toinen syksyn herkkuruoka on ollut kesäkurpitsa- ja porkkanalohkot pyöräytetttynä paistinpannulla sitruunaoliiviöljyssä (huippuhyvä öljy!). Kasvikset jätetään ns. Al dente ja maustetaan niin ikään Hevosvaaran luomuyrteillä, tällä kertaa samettirakuunalla. Ihanan kevyitä, raikkaita ja edullisia syysruokia! 

Keittiössä pienet yksityiskohdat ovat tuoneet uutta ilmettä. Käsipyyhe ja öljypullojen alunen löytyivät kesälomareissulla Oulusta, tarjotin ja patalaput vast ikään Facebookin kirppikseltä. Liitutauluetiketillä varustetut purkit ostin Jyväskylän shop....siis koulutusreissulta. Ajatuksena oli suolan ja sokerin käytön kätevyys, koska pieniä maustamismääriä varten minusta on ärsyttävää ottaa isot purkit kuiva-ainelaatikosta. Saas nähdä, onko sen kätevämpää. Ainakin tiiviit muovikannet voisivat olla nopeasti avattavia puukansia. Valkoinen kauha on lojunut vuosikymmeniä iskän kotitilan aitan alla, josta sen bongasin ja pelastin pari viikkoa sitten. 

Syyskuun räntäsade oli katkonut ison kasan komeamaksaruohon varsia kesämökillä. Tuhoja oli tullut myös lukuisille puille. Puut päässevät polttopuiksi, mutta komeamaksaruohot kestävät maljakossa useita viikkoja. 

Aurinkoista alkavaa syysviikkoa!

Päivi

Paras kesäkukka

En ole innokas kasvattamaan kukkia siemenistä (liian hidasta, sisällä tilan ja valon puute, ulkona kitkemisvaara) mutta tämän ihanan kukan siemenet yritän muistaa ostaa vast edeskin. Kyseessä on jonkin sortin Asteri. Lajikkeitahan on vaikka kuinka paljon, enkä painanut sitä mieleeni tai säästänyt siemenpussia. Tänä keväänä en enää löytynytkään juuri tätä samaa kukkaa, mutta onneksi viimevuotisia siemeniä riitti. 

Viime vuonna laitoin siemenet toukokuun loppupuolella suoraan ruukkuun ulos. Pahimmalta kylmyydeltä suojasin sirkkataimet kirkkaalla kakkukuvulla. Asterin alkoivat kukkimaan elokuulla ja kukkivat pakkasiin saakka. Tänä keväänä laitoin siemenet sisälle taimipotteihin joskus maaliskuulla ja arvelin saada kukat kukkimaan jo aikaisemmin kesällä. Välillä iski saamattomuus eivätkä taimetkaan juuri kasvaneet, joten ne olivat poteissaan ulkoportailla varmaan kesäkuun puolivälin yli. Ruukkuun päästyään taimet alkoivat pikkuhiljaa kasvaa ja kukinta alkoi elokuulla. 

Ja miksikö tämä on sitten paras kesäkukka? No, se on uskomattoman kestävä, kukinto on pitkäikäinen, ei säikähdä yöpakkasta, kaunis, ei kuihdu. Vaikkei tämä kasvakaan ruukussa erityisen ryhdikkäästi, hyvät puolet kompensoivat nuokkumisen. Ja kukka on mitä parhain leikkokukka. Kuvauspäivänä nämä Asterit olivat olleet maljakossa jo viikon ja aina vaan ovat yhtä kauniina. Kun kukinto on vanha, se on purppuran punainen puolipallukka, mutta ei koskaan kuihtunut rumilus. Nuorena kukka on vaaleanpunainen ja täysi-ikäisenä siinä on keskellä vaalea alue. Kaikin puolin ihana. 

Tänään on juuri sopivan kostea sää lähteä muokkaamaan turakasaksi kasvanutta keltaista kukkapenkkiä uuteen uskoon. 

Sunnuntaiterkuin Päivi

Tuisku tunnelmavalaisin

Heh, vihdoin valmis!

Tämän valaisimen aloitin viime syksynä Marttaillassa. Aloitus ei paljon toivoa antanut, kun pidin pyöröpuikkoja ja paperinarua käsissäni. Muut Martat saivat makeat naurut minun ihmetellessäni, että mitä ihmettä minä niillä teen. En edes muistanut, miten silmukoita luodaan. Mutta alkuun päästyäni neulominen alkoi sujua ja siihen tuli suorastaan himo. Kudin oli välillä viikko- ja kuukausikaupalla käyttämättä, mutta kun sen sain käsiini, kerrokset lisääntyivät hetkessä. En olisi malttanut lopettaa, mutta  pakkohan se oli. Hyvä puoli oli, että tätä taideteosta varten jäljen ei tarvinnut olla sileää ja tiivistä, vaan löysät silmukat nopeuttivat neulomista. Välillä olin onnistunut kääntämään neuleen väärin päin ja 1,5 riviä onkin nurjaa neuletta. Enpä purkanut, sai jäädä korostamaan kotikutoisuutta, ihan itse sinnikkäästi tehtyä. Neuleen päättelyn jätin äidin kontolle. Tämän syksyn ensimmäisessä Marttaillassa suunnittelimme syksyn toimintaa käsitöitä tehden ja projektinani oli ommella neuleputki kehikon päälle. Taas jäi tekele pariksi viikoksi tauolle, kunnes tänä iltana viimeistelin sen. Tästä lähtien vain ihailen aikaansaannostani. 

T: Päivi

P.S. Kannattaa kysyä paikallisesta Taitokeskuksesta kurssi-iltaa. Tutustu muutenkin Taitokeskuksen kurssitarjontaan, vaikka mitä ihania juttuja löytyy käsitöiden harrastajille. Eikä tarvitse edes osata tehdä, jotain syntyy, kunhan vain on intoa.

Aikaani edellä

Vasta nyt on sisustuslehdissä ja postimyyntikuvastoissa mainittu kauden muotiväriksi petroolin sininen tai vihreä. Heh, minulla on ollut petroolin vihreä matto jo ainakin 2 vuotta, vai joko kolmekin tulee täyteen... 

Petroolin vihreä tuikkukippo on lahja vuosien takaa. Päivitin sohvan parilla uudella sävyyn sopivalla vihreällä tyynyllä ja siinäpä se, syksyn muotisisustus.

Ja mikäs se tuossa rahin päällä oikein töröttää? Kalajoen antiikkikirppiksen ihastus jäi kaivelemaan mieltä ja niinpä etsin tämän käsiini huuto.netistä. Tämä Ultima Thule on isompi kuin ihastukseni kohde, mutta pari kymppiä halvempi. Pienemmästä karahvista kävin tiukan huutokisan, mutta luovutin hinnan kohotessa liikaa. Etsintä jatkuu siis...

Terkuin Päivi

Kynttilöitä ja kukkia

Kynttiläkausi alkoi jo ennen syyskuun pimeitä. Minusta kynttilät ovat parhaimmillaan harmaana sateisena päivänä.

Naapurin mies tuumi tässä viiko sitten sunnuntaiaamuna, että tuskin olen tuona aamuna vielä kukkia saanut ja ojensi pihastaan poimimansa syyshortensian oksat. Hyvä se on, että naapuri pitää naisen kukitettuna. Samoin kesäkurpitsojen tilaamaton kotiinkuljetus toimii joka syksy. 

Tämän viikonlopun pihallakäppäily johti keväällä tehdyn uuden perennapenkin laajennukseen. Penkki oli suorakaiteen muotoinen ja minusta se oli vähän tyhmän näköinen, muodoltaan liian säntillinen keskelle pihaa. Alla penkki vielä vanhoissa mitoissa, näyttää soikealta. No joo, tämä pää onkin hieman pyöristetty. 

Viikko sitten käänsin nurmikon palaset ylösalaisin ja nyt levittelin uutta multaa niiden päälle. En tiedä, istuuko muikelon muotoinen penkki keskelle pihaa yhtään sen paremmin, mutta parempi se kuitenkin on nyt kuin ennen. Ja loppusyksyllä tai keväällä voin laajentaa uudestaan! Multaan heitin punaisen ja valkoisen varjoliljan sekä mustapärskäjuuren siemeniä. Saa nähdä, miten itävät ensi keväänä -vai kitkenkö ne rikkaruohona pois.

Ja entäs tämä, tarkoin varjeltu aarteeni, Päivin pikku pioni. Toivotaan sille sitkeyttä selvitä talvesta ja voimia kasvaa kesällä ainakin puolta isommaksi. Nyt tiedän, että pioni on hidaskasvuinen. Siemenen itämiseen saattaa mennä jopa neljä vuotta, joten tämä pikkuinen on hyvässä vauhdissa. Maaliskuussa kylvetty ja nyt jo lähes kolmisenttinen. Piti laittaa pikkuinen keltaiseen pohjattomaan ruukkuun, jotta en keväällä kitkisi sitä rikkaruohona pois. Ja tuo teksti on ihan naapuria varten - kas kun uteliaisuus vetää kuitenkin puoleensa tutkimaan multani antimia.

Tämän kaunottaren ostin äskettäin arovuokkona toiseen penkkiin, mutta siirsin sen syysvuokkona tähän uuteen penkkiin. Yritän malttaa odottaa entisen arovuokon leviämistä pihjalapenkissä, koska sitä ei ole nyt myynnissä tyhjän kohdan täydentämistä varten. Tämä syysvuokko saa kahden kaverinsa kanssa saa kasvaa nyt tässä purppurapenkissä, johon se sopii väriensäkin puolesta paremmin.

Ainiin, se naapurikin on pari viime päivää hehkuttanut, ettei tässä pihassa ole koskaan nähty kukkia näin paljon kuin nyt, edes pappilan aikana (talo oli pappilana joskus 50-60-lukujen vaihteessa). Ja saan muka kukkimaan vaikka kelopöllin. Hahahahhaaa! Mikä vitsi, eihän tässä Länsi-Siperian sivuhaarassa kasva mikään. Paitsi että kolme vuotta sitten tehty keltainen perennapenkki on nyt kauhea ylikasvanut turakasa. Ja pinkkipenkki myös. 

Syksyn mittaan harvennetaan....

Terkuin Päivi

Auringonkeltaista!

Syyskesä on inspiroinut kauneudellaan. Lenkkeillessä ja ajellessa omakotitaloalueella ei voi muuta kuin kuin ihailla pihojen upeita syyskukkia. 

Ja pihlajat..niin ihania!

Mutta nämä keltaiset aurinkopalllot ovat ihan mahtavia. Eipä puutarhamyymälässä tarvinnut paljon muita värejä harkita, kun nämä keltaiset vetivät puoleensa.

No, kyllä edellisellä kauppareissulla tarttui tämä monivärinenkin mukaan. Ei hassumpi....

Kallionauhus on ollut jo viikkoja pörräisten suosiossa. Olikos nämä nyt kimalaisia vai mitä... Ovat kyllä jähmettyneet meden imemisen hurmiossa niin paikalleen, että pitää välillä vähän tökkäistä niitä ja varmistaa, ovatko edes elossa. Hyvin laiskasti nousee etujalka pystyy ikään kuin sanoakseen, että meni pois siitä nyt. 

Aurinkoista syyspäivää! Tulee varmaan lämmin päivä, mutta sisällä on laitettava uunit lämpiämään. 

Päivi

Kurkkaus makariin

Oman huoneeni ilme uudistui ja raikastui kerralla, kun toin alakerrasta puutaulun lipaston päälle. Muuten samat esineet ovat olleet lipastolla pitkään, mutta taulu toi asetelmaan kaivattua ryhtiä. 

Taulun siirsin ihan vain siksi, että se ei enää sopinut olohuoneeseen isomman telkkarin yläpuolelle ja tarvitsi arvoisensa paikan. Tässä voin ihailla lempiteostani aina sängyssä ollessani. 

Luulin, että nämä kengät olivat hävinneet, mutta sattumalta löysinkin ne lapsuudenkodista. Tanssikengillä on kokoa peräti 21 numeron verran. 

Päiväpeitto kuuluu sarjaan ikisuosikit. Äidilläni on samanlainen ja toivoin itselleni samanlaista. Niinpä hän virkkasi tämän minulle joskus 17 vuotta sitten. Alkuaikoina edellisissä kodeissa tämä oli kesäpeitteenä ja talveksi vaihdoin silloiseen sisustukseen sopivan tikkipeitteen. Tässä talossa asuessa tämä peite on ollut ympärivuotisessa käytössä ainakin viimeiset 11 vuotta. 

Ilme vaihtuu tyynyillä. Joskus olen vaihtanut kesäksi vaaleampia ja kesäisempiä kuoseja. Nyt suosin mustaa niin paljon, etten kaivannut yhtään mitään hentoutta. Tekstityyny on tämän kevään ostos ja raitatyynyt sain vihdoin ommeltua varastoituani Pentikin kangasta 7 vuotta. 

Nyt poistun makuuhuoneestani ensin keittiöön aamupalan tekoon ja sitten pihapatiolle sitä nauttimaan.

Aurinkoista sunnuntaita!

Päivi

Rapurapurallaa!

Viime lauantaina pidin rapukekkerit. Onneksi sää suosi, koska pihajuhlat houkuttelivat. Pation pöytä on neljälle hengelle ja kutsut kuudelle. Aikani pähkäiltyäni kipaisin naapuriin. Ei ollut sopivaa pöytää rajanaapurilla eikä toisellakaan naapurilla, mutta jälkimmäisen talon rouva muisti poikansa pihassa olevan pöydän. Ja kun poika oli juuri tuolloin käymässä heillä, ei mennyt hetkeäkään, kun lisäpöytä tuotiin auton katolla suoraan pihalleni.  

Ensimmäisten vieraiden saavuttua muistin koneessa olevat pyykit. Eikun vaan komento vieraille (sisko ja sen mies) ripustamaan pyykkiä kun itselläni oli vielä jotain muuta järjesteltävää. 

Pidin kekkerit nyyttikutsuina. Itse hommasin ravut kaupan pakastealtaasta. Lisäksi tarjolla oli kanasalaattia ja alkuruokana hernesosekeittoa (sitä parempaa eikä suinkaan mitään hernekeittoa). Lisukkeena tietysti paahtoleipää ja  tilliä. Juomana jokaiselle jotakin: valkkaria, olutta, vettä, lonkeroa ja snapsina tilillä maustettua akvaviittiä. Niin ja jälkkärinä mustaherukkarahkaa. 

Pihalla oli paljon kynttilöitä, jotka sitten pääsivät ihanasti oikeuksiinsa illan hämärtyessä. Ei vaan tällä minun kuvauslaitteellani saanut mitään järkeviä kuvia. Ja tosi kauniina kimmelsivät myös pihlajan pimeän vuodenajan valot (eli ei mitkään jouluvalot). 

Viltitkin tarvittiin lämmikkeeksi illan mittaan. Ja jos totta puhutaan, niin ärhäkkä akvaviitti ei maistunut niin paljoa, että se olisi riittänyt lämmikkeeksi, joten iltaa istuessa haettiin vedenkeitin pihalle ja ryhdyttiin kuuman teen juojiksi. 

Terkuin Päivi

Kirppislöytö Kalajoelta

Kalajoen reissulla pitkin maaseutua ajellessa löysin tieni vanhassa makasiinissa toimivalle antiikkikirppikselle. On muuten käymisen arvoinen paikka, jos tykkää ostaa tai katsella vanhoja esineitä ja ympäristöä. Yksi esine yllätti ja jäi mieleeni, mutten sitä kuitenkaan raskinut ostaa (enkä tullut edes kuvanneeksi). En ole aiemmin nähnyt missään Ultima Thulen karahvia  edes kuvissa, saatikka livenä. Nyt siis tuntosarvet pystyyn, jos jostain löytäisin sen pilkkahintaan (hahhah). 

Mutta löysin myös kukkarolleni sopivan aarteen, kuvien keskimmäisenä olevan sinisen karahvin tai maljakon. Tämä ei ollut myytävänä edustustiloissa, vaan pihan perällä arvottoman tavaran aitassa pölyn ja perhosten raatojen kuorruttamana. Maljakon muotoilu ja väri kolahtivat heti, sillä minulla on juuri tämän värisiä Kartio-astioita. Maljakon vieressä on oikea Kartio-karahvi ja -kynttilänjalka ja uuden löydön muotokieli on kyllä hyvin läheistä sukua Kartiolle. 

Mutta mistäpä tuon tietää, jos kyseessä onkin Kaj Frankin kolmen maljakon ennestään tuntematon ja signeeraamaton kokeiluerä ja yksittäisen maljakon arvo onkin oikeasti huikean korkea eikä suinkaan seitsemän euroa. Mutta oli mikä oli, tykkään tuosta maljakosta tosi paljon. 

Sohvan somisteena on muuten tapettinäyttely olkkarin uudistusta varten. Kuvista ja ihan oikeastikin huomaa, että vaaleiden tapettien kuvio häviää täysin. Näistä vaihtoehdoista paras on mustavalkoharmaa koiranputkitapetti. Mutta mikä on lopullinen valinta (ja mitä ihanuuksia saatan vielä löytää) ja milloin tapettien vaihto toteutuu, on täysin hämärän peitossa. 

Aurinkoista sunnuntaita toivottaa Päivi

P.S. Kukkapenkissä purppuranpunaiset liljat olivat avautuneet matkan aikana. Ihanat!

Kesäpäivien parhautta

Mikäpä voisi olla lomapäivänä parempaa, kuin pyöräillä kirjastoon ja lainata niin paljon kirjoja, että pyörän luokse palattua menee sormi suuhun miettiessä mihin kaikki kirjat ja lehdet mahtuukaan. Onnellisesti kuitenkin saatu kaikki kotiin pyörän korissa ja tarakalla.

Kyllä kelpaa pihanurmella lekotella ihanaakin ihanammalla hellesäällä. Pitkään en tänään jouda lojumaan, sillä pikapuoliin pitää lähteä ruoanlaittoon (tai jos lekotteluajan maksimoimiseksi lämmittäisin vain eiliset tähteet) ja valmistautumaan tämän kesän viimeiseen teatterinäytökseen. 

Tämä ihana pioni ei ole omasta penkistä, vaan kiitos katsojalta sunnuntain teatterieistyksestä.

Helleterkuin Päivi