Tämän valaisimen aloitin viime syksynä Marttaillassa. Aloitus ei paljon toivoa antanut, kun pidin pyöröpuikkoja ja paperinarua käsissäni. Muut Martat saivat makeat naurut minun ihmetellessäni, että mitä ihmettä minä niillä teen. En edes muistanut, miten silmukoita luodaan. Mutta alkuun päästyäni neulominen alkoi sujua ja siihen tuli suorastaan himo. Kudin oli välillä viikko- ja kuukausikaupalla käyttämättä, mutta kun sen sain käsiini, kerrokset lisääntyivät hetkessä. En olisi malttanut lopettaa, mutta pakkohan se oli. Hyvä puoli oli, että tätä taideteosta varten jäljen ei tarvinnut olla sileää ja tiivistä, vaan löysät silmukat nopeuttivat neulomista. Välillä olin onnistunut kääntämään neuleen väärin päin ja 1,5 riviä onkin nurjaa neuletta. Enpä purkanut, sai jäädä korostamaan kotikutoisuutta, ihan itse sinnikkäästi tehtyä. Neuleen päättelyn jätin äidin kontolle. Tämän syksyn ensimmäisessä Marttaillassa suunnittelimme syksyn toimintaa käsitöitä tehden ja projektinani oli ommella neuleputki kehikon päälle. Taas jäi tekele pariksi viikoksi tauolle, kunnes tänä iltana viimeistelin sen. Tästä lähtien vain ihailen aikaansaannostani.
T: Päivi
P.S. Kannattaa kysyä paikallisesta Taitokeskuksesta kurssi-iltaa. Tutustu muutenkin Taitokeskuksen kurssitarjontaan, vaikka mitä ihania juttuja löytyy käsitöiden harrastajille. Eikä tarvitse edes osata tehdä, jotain syntyy, kunhan vain on intoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti