Mutta löysin myös kukkarolleni sopivan aarteen, kuvien keskimmäisenä olevan sinisen karahvin tai maljakon. Tämä ei ollut myytävänä edustustiloissa, vaan pihan perällä arvottoman tavaran aitassa pölyn ja perhosten raatojen kuorruttamana. Maljakon muotoilu ja väri kolahtivat heti, sillä minulla on juuri tämän värisiä Kartio-astioita. Maljakon vieressä on oikea Kartio-karahvi ja -kynttilänjalka ja uuden löydön muotokieli on kyllä hyvin läheistä sukua Kartiolle.
Mutta mistäpä tuon tietää, jos kyseessä onkin Kaj Frankin kolmen maljakon ennestään tuntematon ja signeeraamaton kokeiluerä ja yksittäisen maljakon arvo onkin oikeasti huikean korkea eikä suinkaan seitsemän euroa. Mutta oli mikä oli, tykkään tuosta maljakosta tosi paljon.
Sohvan somisteena on muuten tapettinäyttely olkkarin uudistusta varten. Kuvista ja ihan oikeastikin huomaa, että vaaleiden tapettien kuvio häviää täysin. Näistä vaihtoehdoista paras on mustavalkoharmaa koiranputkitapetti. Mutta mikä on lopullinen valinta (ja mitä ihanuuksia saatan vielä löytää) ja milloin tapettien vaihto toteutuu, on täysin hämärän peitossa.
Aurinkoista sunnuntaita toivottaa Päivi
P.S. Kukkapenkissä purppuranpunaiset liljat olivat avautuneet matkan aikana. Ihanat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti