Paras kesäkukka

En ole innokas kasvattamaan kukkia siemenistä (liian hidasta, sisällä tilan ja valon puute, ulkona kitkemisvaara) mutta tämän ihanan kukan siemenet yritän muistaa ostaa vast edeskin. Kyseessä on jonkin sortin Asteri. Lajikkeitahan on vaikka kuinka paljon, enkä painanut sitä mieleeni tai säästänyt siemenpussia. Tänä keväänä en enää löytynytkään juuri tätä samaa kukkaa, mutta onneksi viimevuotisia siemeniä riitti. 

Viime vuonna laitoin siemenet toukokuun loppupuolella suoraan ruukkuun ulos. Pahimmalta kylmyydeltä suojasin sirkkataimet kirkkaalla kakkukuvulla. Asterin alkoivat kukkimaan elokuulla ja kukkivat pakkasiin saakka. Tänä keväänä laitoin siemenet sisälle taimipotteihin joskus maaliskuulla ja arvelin saada kukat kukkimaan jo aikaisemmin kesällä. Välillä iski saamattomuus eivätkä taimetkaan juuri kasvaneet, joten ne olivat poteissaan ulkoportailla varmaan kesäkuun puolivälin yli. Ruukkuun päästyään taimet alkoivat pikkuhiljaa kasvaa ja kukinta alkoi elokuulla. 

Ja miksikö tämä on sitten paras kesäkukka? No, se on uskomattoman kestävä, kukinto on pitkäikäinen, ei säikähdä yöpakkasta, kaunis, ei kuihdu. Vaikkei tämä kasvakaan ruukussa erityisen ryhdikkäästi, hyvät puolet kompensoivat nuokkumisen. Ja kukka on mitä parhain leikkokukka. Kuvauspäivänä nämä Asterit olivat olleet maljakossa jo viikon ja aina vaan ovat yhtä kauniina. Kun kukinto on vanha, se on purppuran punainen puolipallukka, mutta ei koskaan kuihtunut rumilus. Nuorena kukka on vaaleanpunainen ja täysi-ikäisenä siinä on keskellä vaalea alue. Kaikin puolin ihana. 

Tänään on juuri sopivan kostea sää lähteä muokkaamaan turakasaksi kasvanutta keltaista kukkapenkkiä uuteen uskoon. 

Sunnuntaiterkuin Päivi

Tuisku tunnelmavalaisin

Heh, vihdoin valmis!

Tämän valaisimen aloitin viime syksynä Marttaillassa. Aloitus ei paljon toivoa antanut, kun pidin pyöröpuikkoja ja paperinarua käsissäni. Muut Martat saivat makeat naurut minun ihmetellessäni, että mitä ihmettä minä niillä teen. En edes muistanut, miten silmukoita luodaan. Mutta alkuun päästyäni neulominen alkoi sujua ja siihen tuli suorastaan himo. Kudin oli välillä viikko- ja kuukausikaupalla käyttämättä, mutta kun sen sain käsiini, kerrokset lisääntyivät hetkessä. En olisi malttanut lopettaa, mutta  pakkohan se oli. Hyvä puoli oli, että tätä taideteosta varten jäljen ei tarvinnut olla sileää ja tiivistä, vaan löysät silmukat nopeuttivat neulomista. Välillä olin onnistunut kääntämään neuleen väärin päin ja 1,5 riviä onkin nurjaa neuletta. Enpä purkanut, sai jäädä korostamaan kotikutoisuutta, ihan itse sinnikkäästi tehtyä. Neuleen päättelyn jätin äidin kontolle. Tämän syksyn ensimmäisessä Marttaillassa suunnittelimme syksyn toimintaa käsitöitä tehden ja projektinani oli ommella neuleputki kehikon päälle. Taas jäi tekele pariksi viikoksi tauolle, kunnes tänä iltana viimeistelin sen. Tästä lähtien vain ihailen aikaansaannostani. 

T: Päivi

P.S. Kannattaa kysyä paikallisesta Taitokeskuksesta kurssi-iltaa. Tutustu muutenkin Taitokeskuksen kurssitarjontaan, vaikka mitä ihania juttuja löytyy käsitöiden harrastajille. Eikä tarvitse edes osata tehdä, jotain syntyy, kunhan vain on intoa.

Aikaani edellä

Vasta nyt on sisustuslehdissä ja postimyyntikuvastoissa mainittu kauden muotiväriksi petroolin sininen tai vihreä. Heh, minulla on ollut petroolin vihreä matto jo ainakin 2 vuotta, vai joko kolmekin tulee täyteen... 

Petroolin vihreä tuikkukippo on lahja vuosien takaa. Päivitin sohvan parilla uudella sävyyn sopivalla vihreällä tyynyllä ja siinäpä se, syksyn muotisisustus.

Ja mikäs se tuossa rahin päällä oikein töröttää? Kalajoen antiikkikirppiksen ihastus jäi kaivelemaan mieltä ja niinpä etsin tämän käsiini huuto.netistä. Tämä Ultima Thule on isompi kuin ihastukseni kohde, mutta pari kymppiä halvempi. Pienemmästä karahvista kävin tiukan huutokisan, mutta luovutin hinnan kohotessa liikaa. Etsintä jatkuu siis...

Terkuin Päivi

Kynttilöitä ja kukkia

Kynttiläkausi alkoi jo ennen syyskuun pimeitä. Minusta kynttilät ovat parhaimmillaan harmaana sateisena päivänä.

Naapurin mies tuumi tässä viiko sitten sunnuntaiaamuna, että tuskin olen tuona aamuna vielä kukkia saanut ja ojensi pihastaan poimimansa syyshortensian oksat. Hyvä se on, että naapuri pitää naisen kukitettuna. Samoin kesäkurpitsojen tilaamaton kotiinkuljetus toimii joka syksy. 

Tämän viikonlopun pihallakäppäily johti keväällä tehdyn uuden perennapenkin laajennukseen. Penkki oli suorakaiteen muotoinen ja minusta se oli vähän tyhmän näköinen, muodoltaan liian säntillinen keskelle pihaa. Alla penkki vielä vanhoissa mitoissa, näyttää soikealta. No joo, tämä pää onkin hieman pyöristetty. 

Viikko sitten käänsin nurmikon palaset ylösalaisin ja nyt levittelin uutta multaa niiden päälle. En tiedä, istuuko muikelon muotoinen penkki keskelle pihaa yhtään sen paremmin, mutta parempi se kuitenkin on nyt kuin ennen. Ja loppusyksyllä tai keväällä voin laajentaa uudestaan! Multaan heitin punaisen ja valkoisen varjoliljan sekä mustapärskäjuuren siemeniä. Saa nähdä, miten itävät ensi keväänä -vai kitkenkö ne rikkaruohona pois.

Ja entäs tämä, tarkoin varjeltu aarteeni, Päivin pikku pioni. Toivotaan sille sitkeyttä selvitä talvesta ja voimia kasvaa kesällä ainakin puolta isommaksi. Nyt tiedän, että pioni on hidaskasvuinen. Siemenen itämiseen saattaa mennä jopa neljä vuotta, joten tämä pikkuinen on hyvässä vauhdissa. Maaliskuussa kylvetty ja nyt jo lähes kolmisenttinen. Piti laittaa pikkuinen keltaiseen pohjattomaan ruukkuun, jotta en keväällä kitkisi sitä rikkaruohona pois. Ja tuo teksti on ihan naapuria varten - kas kun uteliaisuus vetää kuitenkin puoleensa tutkimaan multani antimia.

Tämän kaunottaren ostin äskettäin arovuokkona toiseen penkkiin, mutta siirsin sen syysvuokkona tähän uuteen penkkiin. Yritän malttaa odottaa entisen arovuokon leviämistä pihjalapenkissä, koska sitä ei ole nyt myynnissä tyhjän kohdan täydentämistä varten. Tämä syysvuokko saa kahden kaverinsa kanssa saa kasvaa nyt tässä purppurapenkissä, johon se sopii väriensäkin puolesta paremmin.

Ainiin, se naapurikin on pari viime päivää hehkuttanut, ettei tässä pihassa ole koskaan nähty kukkia näin paljon kuin nyt, edes pappilan aikana (talo oli pappilana joskus 50-60-lukujen vaihteessa). Ja saan muka kukkimaan vaikka kelopöllin. Hahahahhaaa! Mikä vitsi, eihän tässä Länsi-Siperian sivuhaarassa kasva mikään. Paitsi että kolme vuotta sitten tehty keltainen perennapenkki on nyt kauhea ylikasvanut turakasa. Ja pinkkipenkki myös. 

Syksyn mittaan harvennetaan....

Terkuin Päivi

Auringonkeltaista!

Syyskesä on inspiroinut kauneudellaan. Lenkkeillessä ja ajellessa omakotitaloalueella ei voi muuta kuin kuin ihailla pihojen upeita syyskukkia. 

Ja pihlajat..niin ihania!

Mutta nämä keltaiset aurinkopalllot ovat ihan mahtavia. Eipä puutarhamyymälässä tarvinnut paljon muita värejä harkita, kun nämä keltaiset vetivät puoleensa.

No, kyllä edellisellä kauppareissulla tarttui tämä monivärinenkin mukaan. Ei hassumpi....

Kallionauhus on ollut jo viikkoja pörräisten suosiossa. Olikos nämä nyt kimalaisia vai mitä... Ovat kyllä jähmettyneet meden imemisen hurmiossa niin paikalleen, että pitää välillä vähän tökkäistä niitä ja varmistaa, ovatko edes elossa. Hyvin laiskasti nousee etujalka pystyy ikään kuin sanoakseen, että meni pois siitä nyt. 

Aurinkoista syyspäivää! Tulee varmaan lämmin päivä, mutta sisällä on laitettava uunit lämpiämään. 

Päivi