Tiskirättijuttu ja muuta arkista

Voiko ihminen hurahtaa tiskirätiin ja todeta, että tuo on pakko saada? Voi näköjään. Nähdessäni Dermosilin kuvastossa ihanan eräaiheisen tiskirätin, oli se menoa eikä tajunnan räjäyttävästä tunteesta päässyt eroon ennen kuin tuotenumero oli raapustettu tilauslomakkeeseen. Luonnollisesti hienoa sisustushankintaa piti täydentää sarjaan kuuluvalla tiskiaineella ja keittiösaippualla. Ja voi mikä onni olikaan, kun tilaus saapui, eikä nämä ihanuudet olleet loppuun myytyjä. Pienestä se arjen ilo syntyy. 

Mutta raskiiko tuota rättiä edes käyttää, sillä vaaleisiin rätteihin pinttyy aika nopeasti värilliset tahrat, eivätkä ne lähde 60° pesussakaan pois. No, ihaillaan tuota jonkun aikaa ja käytetään arkirättiä, jota ei tarvitse säästellä. Paras keittiön apuväline on Magisson kääntyvä rättiteline, jonka ansiosta rättiä ei tarvitse kuivattaa hanan päällä. Teline kiinnitetään magneetilla tiskialtaan seinämään. Minulla on myös kaareva teline yläkerran kylpy- ja pyykkihuoneen pyöreässä altaassa.

Tykkään puisista leikkuulaudoista. Ne ovat jotenkin niin kodikkaita ja lämminhenkisiä. Muoviset on helppo tiskata tiskikoneessa, mutta silti puisia käytän enemmän. Varmaan osittain myös siksi, että nämä ovat isoja ja painavia ja siksi en välttämättä aina laita niitä kaappiin. Ja puiset pysyvät kunnossa öljyämällä ja elämän kolhujen myötä niiden viehätys vain lisääntyy. Tosin vasemmassa reunassa olevaa lautaa en ole raskinut käyttää, vaikka se on ollut meillä jo lähes vuoden. Poika on tehnyt sen koulussa ja se on hiottu ja öljytty uskomattoman sileäksi ja pehmeäksi. Olen vain ihaillut ja silitellyt sitä ja kerran meinasin saada halvauksen, kun siihen olikin ilmestynyt leipäveitsen naarmut. Tummanruskean laudan isäni on tehnyt poikani syntymävuonna ja vuosiluku nimikirjaimineen onkin poltettu laudan päätyyn. Lauta on liimattu pihlajan palasista ja puun vuosirenkaat näkyvät hienosti. Suurimman siskoni on tehnyt opiskellessaan artenomiksi.

On näköjään siis leikkuulautoihin suuntautunut lähisuku. Pitäisikö itsekin liittyä joukkoon ja väsätä oma leikkuulauta? Vai riittääkö, että olen ideoinut pari leikkuulauta ja keittiöremppaa tehnyt kirvesmies teki ne minulle? Molemmat on tehty työtasosta jääneistä ylijäämäpaloista lieden reiän kohdalta. Nämä ovat isoja ja tosi painavia, siksi niissä pitää olla tilaa sormille kunnon tarttumista varten. Alempi on jalallinen lauta ulkona työskentelyä varten. Teen mielelläni grillattavan aterian valmistelut ulkopöydän ääressä ja ilman korotusta se olisi aivan liian matala vihannesten pilkkomiseen seisten. Tämä lauta antaa lähes  tarpeeksi lisäkorkeutta pöytään ja on myös iso suurenkin vihannesmäärän pilkkomiselle. 

Nyt pyykit pois koneesta. Laittaisinkohan peräti ulos kuivumaan, kun on sen verran kova tuuli? Lakanat ovat odottaneet ulkona noutajaa jo useamman päivän, joten erittäin raikas tuoksu odotettavissa. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Päivi