Marttaporukkassa teimme vuosi sitten Taitokeskuksen opastamana pääsiäskukot. Valittavana oli iso tai pieni kukko ja suositeltiin aloittelijoille pienempää kukkoa. Höpö höpö, minä teen kerralla ison kukon koko rahan edestä, onhan se paljon näyttävämpikin. Ja eikun työn touhuun.
Paksut rautalangat katkottiin määrämittaan ja sitten vain kieputeltiin ohuempaa lankaa ohjeiden mukaan, ensin pystyvarteen ja sitten jalustaan. Alkoi jo jalustaa tehdessä ruveta pitkästyttämään, kun tiiviisti punottuna kehikko ei ruvennut täyttymään millään. Kuten alemmasta kuvasta näkyy, muutaman sentin tiiviin punonnan jälkeen harvensin punontaa, jotta pohja valmistuisi nopeammin.
Sitten kukon vartalon kimppuun. Jäljelle jääneistä kehikon rautalagoista piti jättää osa pitkäksi pyrstöä ja kaulaa varten. Tässä vaiheessa rupesi ajatuttamaan, että meneeköhän tämä nyt ihan oikein.... Tutkailtuani asiaa huomasin, että mittavirheen takia olin tehnyt ensimmäisen vaiheen varren liian ylös ja siksi jalustasta tuli liian iso, eikä vartalolle jäänyt tarpeeksi pitkiä runkolankoja. Kukon kaulasta tuli liian lyhyt ja tekele muistutti enemmänkin sorsaa. Hetken häkkyrää pyöriteltyäni päätin katkaista sorsakukolta kaulan ja tyytyä pelkkään kulhomaiseen rautalankakasaan - päättömään kanaan.
Tässä sitä on käsityön leimaa, todellinen DIY-helmi!
Entä tuo toinen, vähän enemmän kukkoa muistuttava pienempi esine? Teinipoikahan sen väkersi, huomattavasti äitiään näppärämmin ihan kukoksi asti....
Siinäpä se leppoisa pariskunta, kukko ja päätön kana, odottaaa herkkuineen pienten virpojien saapumista.
Mukavaa palmusunnuntaita itse kullekin DIY-mestarille!
T: Päivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti