Pääsiäisen tunnelmakuvia

ÖOlipa ihanan aurinkoinen pääsiäisen aika. Niin aurinkoinen, etten edes malttanut päivittää blogia. Tässä vielä keväisiä kuvia minua ilahduttaneista asioista.

Tämä orkidea oli vain pakko saada. Se on luonnossa suorastaan ruma tummassa värissään, mutta jotenkin se vaan vetosi minuun. Nuppuja on tosi paljon, joten toivottavasti on luvassa pitkäaikainen kukkaloisto.

Eteisen hyllylle päivitin hieman keväisempää ilmettä. Vanhat tavarat, mutta uudelleen esille otettuna ja järjestelynä näyttävät taas uusilta ja raikkailta.

Pääsiäiskukkana krysanteemi. Harmittaa kun upeat kukinnot pääsevät oikeuksiinsa vasta, kun niitä katselee seisten. Sohvalla istuen korostuvat vain varret. Siksipä somistin kukkaa pääsiäskoristeilla.

Vaikka väsytti vietävästi, ulkona touhutessa virkistyi kummasti.

Ja löytyihän sielä kukkapenkin roskien uumenista lisävirkistystäkin. Vain hetkeä aiemmin olin ärähtänyt naapurille, ettei tässä ...tin kylmässä pihassa kasva yhtikäs mikään.

Vapaapäivien viettoon kuului myös ystävien tapaamisia. Ensin toisen luona kylässä, sitten toinen vieras kylässä minun luona. Leivoin limepiiraan johon en hoksannut laittaa (enkä edes ostaa) kahta purkkia valkosuklaa-limerahkaa. Ulkonäkö ei tortussa juuri houkutellut, mutta maku hurmasi kyllä.

Näihin kuviin päätän raporttini pääsiäisestä tähän.

T. Päivi

Pääsiäiskukosta tuli päätön kana

Marttaporukkassa teimme vuosi sitten Taitokeskuksen opastamana pääsiäskukot. Valittavana oli iso tai pieni kukko ja suositeltiin aloittelijoille pienempää kukkoa. Höpö höpö, minä teen kerralla ison kukon koko rahan edestä, onhan se paljon näyttävämpikin. Ja eikun työn touhuun. 

Paksut rautalangat katkottiin määrämittaan ja sitten vain kieputeltiin ohuempaa lankaa ohjeiden mukaan, ensin pystyvarteen ja sitten jalustaan. Alkoi jo jalustaa tehdessä ruveta pitkästyttämään, kun tiiviisti punottuna kehikko ei ruvennut täyttymään millään. Kuten alemmasta kuvasta näkyy, muutaman sentin tiiviin punonnan jälkeen harvensin punontaa, jotta pohja valmistuisi nopeammin. 

Sitten kukon vartalon kimppuun. Jäljelle jääneistä kehikon rautalagoista piti jättää osa pitkäksi pyrstöä ja kaulaa varten. Tässä vaiheessa rupesi ajatuttamaan, että meneeköhän tämä nyt ihan oikein.... Tutkailtuani asiaa huomasin, että mittavirheen takia olin tehnyt ensimmäisen vaiheen varren liian ylös ja siksi jalustasta tuli liian iso, eikä vartalolle jäänyt tarpeeksi pitkiä runkolankoja. Kukon kaulasta tuli liian lyhyt ja tekele muistutti enemmänkin sorsaa. Hetken häkkyrää pyöriteltyäni päätin katkaista sorsakukolta kaulan ja tyytyä pelkkään kulhomaiseen rautalankakasaan - päättömään kanaan. 

Tässä sitä on käsityön leimaa, todellinen DIY-helmi! 

Entä tuo toinen, vähän enemmän kukkoa muistuttava pienempi esine? Teinipoikahan sen väkersi, huomattavasti äitiään näppärämmin ihan kukoksi asti....

Siinäpä se leppoisa pariskunta, kukko ja päätön kana, odottaaa herkkuineen pienten virpojien saapumista. 

Mukavaa palmusunnuntaita itse kullekin DIY-mestarille!

T: Päivi

Turkoosia kevääseen

Ohjelmassa olohuoneen ilmeen raikastus tyynyjen vaihdolla. 

Osa uusia, osa vanhoja, osa siltä ja väliltä.

Olen tosi ihastunut kaikkiin luontoon liittyviin kuoseihin. En tiedä mikä näissä öttiäisissä viehättää, kuten eilisessä tiskirätissä tai tammikuun eka postauksen punatulkkutyynyissä. Ehkä värien niukkuus, kuvion selkeys tai muuten vaan luonnon läheisyys. Eilen kävin kangaskaupassa ja sielläkin kolahti monta luontokuosia. Viime kesänä nauliuduin taidenäyttelyssä TV:n yläpuolella olevan taulun eteen ja kaupat syntyivät siltä seisomalta. Tosin taulun sain postissa kotiin vasta taidenäyttelyn jälkeen. 

Tarkoitus on vielä etsiä käsiini yksi perhos- ja ötökkäkokoelma, jonka muistaakseni enoni on koonnut ehkä joskus 40-50-lukujen vaihteessa. Toivottavasti se on tallella joko tässä talossa tai lapsuuskodissani. 

Aurinkoista ensi viikkoa!

Päivi

Tiskirättijuttu ja muuta arkista

Voiko ihminen hurahtaa tiskirätiin ja todeta, että tuo on pakko saada? Voi näköjään. Nähdessäni Dermosilin kuvastossa ihanan eräaiheisen tiskirätin, oli se menoa eikä tajunnan räjäyttävästä tunteesta päässyt eroon ennen kuin tuotenumero oli raapustettu tilauslomakkeeseen. Luonnollisesti hienoa sisustushankintaa piti täydentää sarjaan kuuluvalla tiskiaineella ja keittiösaippualla. Ja voi mikä onni olikaan, kun tilaus saapui, eikä nämä ihanuudet olleet loppuun myytyjä. Pienestä se arjen ilo syntyy. 

Mutta raskiiko tuota rättiä edes käyttää, sillä vaaleisiin rätteihin pinttyy aika nopeasti värilliset tahrat, eivätkä ne lähde 60° pesussakaan pois. No, ihaillaan tuota jonkun aikaa ja käytetään arkirättiä, jota ei tarvitse säästellä. Paras keittiön apuväline on Magisson kääntyvä rättiteline, jonka ansiosta rättiä ei tarvitse kuivattaa hanan päällä. Teline kiinnitetään magneetilla tiskialtaan seinämään. Minulla on myös kaareva teline yläkerran kylpy- ja pyykkihuoneen pyöreässä altaassa.

Tykkään puisista leikkuulaudoista. Ne ovat jotenkin niin kodikkaita ja lämminhenkisiä. Muoviset on helppo tiskata tiskikoneessa, mutta silti puisia käytän enemmän. Varmaan osittain myös siksi, että nämä ovat isoja ja painavia ja siksi en välttämättä aina laita niitä kaappiin. Ja puiset pysyvät kunnossa öljyämällä ja elämän kolhujen myötä niiden viehätys vain lisääntyy. Tosin vasemmassa reunassa olevaa lautaa en ole raskinut käyttää, vaikka se on ollut meillä jo lähes vuoden. Poika on tehnyt sen koulussa ja se on hiottu ja öljytty uskomattoman sileäksi ja pehmeäksi. Olen vain ihaillut ja silitellyt sitä ja kerran meinasin saada halvauksen, kun siihen olikin ilmestynyt leipäveitsen naarmut. Tummanruskean laudan isäni on tehnyt poikani syntymävuonna ja vuosiluku nimikirjaimineen onkin poltettu laudan päätyyn. Lauta on liimattu pihlajan palasista ja puun vuosirenkaat näkyvät hienosti. Suurimman siskoni on tehnyt opiskellessaan artenomiksi.

On näköjään siis leikkuulautoihin suuntautunut lähisuku. Pitäisikö itsekin liittyä joukkoon ja väsätä oma leikkuulauta? Vai riittääkö, että olen ideoinut pari leikkuulauta ja keittiöremppaa tehnyt kirvesmies teki ne minulle? Molemmat on tehty työtasosta jääneistä ylijäämäpaloista lieden reiän kohdalta. Nämä ovat isoja ja tosi painavia, siksi niissä pitää olla tilaa sormille kunnon tarttumista varten. Alempi on jalallinen lauta ulkona työskentelyä varten. Teen mielelläni grillattavan aterian valmistelut ulkopöydän ääressä ja ilman korotusta se olisi aivan liian matala vihannesten pilkkomiseen seisten. Tämä lauta antaa lähes  tarpeeksi lisäkorkeutta pöytään ja on myös iso suurenkin vihannesmäärän pilkkomiselle. 

Nyt pyykit pois koneesta. Laittaisinkohan peräti ulos kuivumaan, kun on sen verran kova tuuli? Lakanat ovat odottaneet ulkona noutajaa jo useamman päivän, joten erittäin raikas tuoksu odotettavissa. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Päivi