Valkoisten lattioiden säihkettä

Valkoiset puulattiat....tajuttoman kauniit .....kammottavan pölyiset. Ehkäpä se pölysyys ei ole lattioista kiinni, vaan siivoojan aktiivisuudesta sulkea silmänsä imurointitarpeelta. 

Vinkkinä siis valkoisia lattioita harkitseville, että imurin kanssa seurustelu tulee olemaan hyvin tiivistä ja intensiivistä. Lattialla näkyy pienikin pölymäärä todella hyvin ja tummaan lattiaan verrattuna valkoinen on vielä pahempi väri. Mutta on se niin nätti.

Portaikon ylätasanteen ja ylävälikön (tila, jota ei voi aulaksi kutsua, ja josta mennään makuuhuoneisiin, kylppäriin ja portaikkoon) lattiat on maalattu valkoisella Betolux Akvalla. Maalin sävy on tosi kaunis puhdas valkoinen, ei ollenkaan valmiiksi tehtaassa maalattujen listojen ja ovien vihertävänkellertävänvalkoinen. Maali on tosi helppo levittäytymään ja se on käyttöönottokuiva seuraavana päivänä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että älä missään nimessä maalaa Betoluxilla pienintäkään pystyssä olevaa pintaa, ei edes kynnystä. Maali ei pysy ollenkaan pystypinnoissa ja se valuu hetkessä alas aiheuttaen itkua, hammasten kiristystä ja hermoromahdusta. Samansävyinen kaunis puhtaanvalkoinen pystypinnoille tarkoitettu maali on esim. Futura Aqua. Sitä saa eri kiiltoasteilla. 

Maalasin tietätämättömänä (tästä miinus remppakaupan myyjälle, joka suositteli portaisiin kestävää Betoluxia, mutta ei muistanut/hoksannut mainita, ettei se pysy ollenkaan pystypinnoissa) portaiden pystyssä olevat pinnat eli nousut Betoluxilla, ja voi sitä ihmetystä, kun maali alkoikin valumaan. Enkö muka ollut hionut vanhaa maalia tarpeeksi hyvin? Remppamyyjä sanoi vanhan maalin karhennuksen riittävän ja minä suorastaan jynssäsin hiekkapaperilla. Ja kuten kuvasta näkyy, Betolux on täyskiiltävä ja arvatkaa vaan miltä näyttää kaikki virheet paljasta kiiltävä maali valumajälkineen? Eikun vaan päälle puolihimmeää Futuraa. En todellakaan enää jaksanut hioa Betoluxia, mutta onneksi Futuran himmeys häivyttää Betoluxin valumajäljet. Voisi ihan kuvitella, että maalausjälki on täydellistä.

Rappusten askelmista piti niin ikään tulla valkoiset. Vanha ruskea linoleum oli niin tiiviisti liimattu puisiin askelmiin, ettei remppamies suostunut hiomaan liimalähmää pois. Voi kökkelö, mun unelmien valkoiset portaat - enkö saakaan niitä? Ohjeena oli, että etsi portaisiin uusi pintamateriaali. Niinpä rupesin pitkin hampain tutkimaan laminaattivalkoimia. Olen aina vastustanut laminaattia vanhaan taloon, mutta nyt oli taivuttava. Kiikutin läjän valkoisia mallikappaleita kotiin ja nappasin vielä yhden tummankin sovitukseen. Loppujen lopuksi kävi niin, valkoiset näyttivät liian pliisuilta ja ryhdittömiltä, eikä puolet valkoisista päässyt koskaan auton takapenkkiä pidemmälle.  Tumma, lähes mustanharmaa sykähdytti niin paljon, että kerralla hempeän valkoinen portaikko muuttui särmikkään tummaksi. Hauskaa on, että kuvion vaaleat osat sointuvat täydellisesti harmaaseen paneliseinään. 

Särmikkästä viikonloppua kaikille!

Päivi