Sinisen hetken sydämet

Tänään onkin vierähtänyt kokonainen työpäivä ravintolapäivän merkeissä. Kylällämme on työväentalo, jonne taloa ylläpitävän sos.dem.yhdistyksen voimin leivoimme jos jonkinlaista herkkua iltapäiväkahvien iloksi. Kahvittelijoita oli liikkeellä ihan mukavasti. Tämän kertainen ravintolapäivän perustaminen tuntui helpolta, sillä tekijöitä oli enemmän eikä yhden tarvinnut valmistaa montaa eri sorttia. Viime vuonna pyöritimme kolme eri ravintolapäivää kahdestaan ystäväni kanssa, joten leivontaurakan lisäksi meidän piti hoidella kattaukset, koristelut, siivoukset jne. Nyt ei päivän päätteeksi väsytä yhtään ja on hyvä viretila päällä, jota kannattaa hyödyntää lenkkeilyyn, siivoukseen, järjestelyyn, järjestyksen vaihtamiseen tai mihin vaan. Vaarana kuitenkin on, että syötyäni päivällisen simahdan täysin.

Olen mukana myös marttatouhuissa, jossa kokoonnumme noin kuukausittain puuhastelemaan jotain mukavaa. Nämä paperimassasydämet ovat viimevuotista tuotoksia. Kokoonnuimme Taitokeskukselle 

askartelemaan. Ensin leikattiin katiskaverkosta kaksi sydäntä, jotka kiinnitettiin yhteen siten, että sydän jäi molemmin puolin kuperaksi. Sitten sydämiä dipattiin vesi-sellupaperimössössä halutun paksuiseksi. Sydämet ripustettiin kuivumaan ja sillä aikaa väkerrettiin paperinarusta ruusuja. En muista mallin nimeä, mutta helposti sai kauniin ruusun avatusta paperinarusuikaleesta taittelemalla. Kuivumisen jälkeen ruusut kiinnitettiin varrestaan pujottelemalla sydämeen. 

Ulkona on juuri sininen hetki, joka oikein korostuu näissä kuvissa. Tämän sydämen kuvaamiseen ei sen oikean sijoituspaikan valo riittänyt, joten nuo vähemmän keltaiset kuvat ovat paremmin valaistulta keittiön ikkunalta. 

Poikakin oli 13-vuotiaana mukana ja askarteli pienemmän sydämen punaisin ruusuin. Vihreä nauha on kuivausta varten ripustuslenkki, mutta poika halusi jättää sen paikalleen. Ja loppujen lopuksi nauha luo mielikuvan ruusun lehdistä. 

Sinisen hetken sunnuntaiterkuin 

Päivi