Ennen-kuvia eteisestä

Totta se on. Parasta sisustamista on siivous ja tavaroiden raivaus. Tämäkin eteisen peililipasto pääsi oikeuksiinsa, kun raivasin sen päältä pois majapaikkaansa etsivät roinat. Lipasto on heti tuulikaapista sisään tullessa oikealla, joten siihen on jonkun täällä asuvan teini-ikäisen (mutta ei aikuisen suinkaan) sotkumaakarin helppo laskea kaikki romppeet. Ärsyttävää! 

Lipaston olen kunnostanut jo vuosia sitten, mutta kuten kunnon projekteihin kuuluu, aina joku viimeistelyvaihe jää tekemättä. Ripoja ei ole ovissa eikä laatikoissa ja siksipä ne ovat aina vähän raollaan. Ja jos laatikot on työnnetty kiinni ihan kokonaan, niin vetämällä lipaston alta alimman laatikon pohjaa, laatikko liukuu auki ja sitä kautta pääsee käsiksi seuraavan laatikon pohjaan. Ovet aukeavat helposti veitsen avulla. Kätevää, eikö totta? Vuoden parin välein rivat tulevat vastaan jostain komeron pohjalta, mutta kun en niitä heti siinä muun touhuun lomassa nosta heti näkyville, ne hautautuvat ja unohtuvat niille sijoilleen.

Orkidea on lavastettu lipaston päälle, sillä helmikuun valo ei riitä pitämään kukkaa hengissä kaukana ikkunasta. Tuollainen nappipurkki oli loisto-ostos, johon voi näppärästi sujauttaa yhteen paikkaan talteen kaikki uusissa vaatteissa roikkuvat varanapit. Nappipurkin pysyvä paikka onkin tässä lipaston päällä, ja mikäs siinä kun nätti purkki onkin. 

Ylemmissä kuvassa näkyvässä Diorin paperipussissa on tallessa kaikki heijastimet. Siitä ne on kätevä napata mukaansa lenkille lähtiessä ja löytyvät aina yhdestä ja samasta paikasta. Toisen pikkukaapin päällä oleva karvakasa on vanhan ajan muhvi. Muistettehan esim. Iines Ankan hienon naisten asusteen, jonka sisällä pidetään kädet lämpimässä. Ei tällaiselle asusteelle nykyisin ole käyttöä, mutta ehkäpä joskus hyödynnän sitä hienossa juhlassa tai kesäteatterin roolivaatetuksessa.  

Peilistä näkyvän sohvan päällä istuessa eteisen näkymä on tällainen: 

Kranssilla koristettu ovi johtaa tuulikaappiin ja tältä puolelta katsottuna lipaston vasemmalla puolella on ovi vaatehuoneeseen, jossa kaikki ulkovaatteet ovat piilossa. Iso peili on logistisesti huonossa paikassa ja nyt projektina on laittaa peili lipaston paikalle, etsiä lipastolle talosta uusi paikka ja somistaa nykyinen peilin paikka muilla kalusteilla. Katsotaan, syntyykö toimivaa muutosta, vai palaanko tähän nykyiseen.

Tämän eteisen lipastolla asustelevan poikani eskarissa tekemän pupusen kanssa toivotamme mukavaa iltaa ja tätä viikkoa. Nyt lähden syömään äiskän kokin tekemää ruokaa ja sitten lenkille (olisikohan ollut järkevämpää lenkkeillä ensin....)

Terkuin Päivi

Sinisen hetken sydämet

Tänään onkin vierähtänyt kokonainen työpäivä ravintolapäivän merkeissä. Kylällämme on työväentalo, jonne taloa ylläpitävän sos.dem.yhdistyksen voimin leivoimme jos jonkinlaista herkkua iltapäiväkahvien iloksi. Kahvittelijoita oli liikkeellä ihan mukavasti. Tämän kertainen ravintolapäivän perustaminen tuntui helpolta, sillä tekijöitä oli enemmän eikä yhden tarvinnut valmistaa montaa eri sorttia. Viime vuonna pyöritimme kolme eri ravintolapäivää kahdestaan ystäväni kanssa, joten leivontaurakan lisäksi meidän piti hoidella kattaukset, koristelut, siivoukset jne. Nyt ei päivän päätteeksi väsytä yhtään ja on hyvä viretila päällä, jota kannattaa hyödyntää lenkkeilyyn, siivoukseen, järjestelyyn, järjestyksen vaihtamiseen tai mihin vaan. Vaarana kuitenkin on, että syötyäni päivällisen simahdan täysin.

Olen mukana myös marttatouhuissa, jossa kokoonnumme noin kuukausittain puuhastelemaan jotain mukavaa. Nämä paperimassasydämet ovat viimevuotista tuotoksia. Kokoonnuimme Taitokeskukselle 

askartelemaan. Ensin leikattiin katiskaverkosta kaksi sydäntä, jotka kiinnitettiin yhteen siten, että sydän jäi molemmin puolin kuperaksi. Sitten sydämiä dipattiin vesi-sellupaperimössössä halutun paksuiseksi. Sydämet ripustettiin kuivumaan ja sillä aikaa väkerrettiin paperinarusta ruusuja. En muista mallin nimeä, mutta helposti sai kauniin ruusun avatusta paperinarusuikaleesta taittelemalla. Kuivumisen jälkeen ruusut kiinnitettiin varrestaan pujottelemalla sydämeen. 

Ulkona on juuri sininen hetki, joka oikein korostuu näissä kuvissa. Tämän sydämen kuvaamiseen ei sen oikean sijoituspaikan valo riittänyt, joten nuo vähemmän keltaiset kuvat ovat paremmin valaistulta keittiön ikkunalta. 

Poikakin oli 13-vuotiaana mukana ja askarteli pienemmän sydämen punaisin ruusuin. Vihreä nauha on kuivausta varten ripustuslenkki, mutta poika halusi jättää sen paikalleen. Ja loppujen lopuksi nauha luo mielikuvan ruusun lehdistä. 

Sinisen hetken sunnuntaiterkuin 

Päivi

Valkoisten lattioiden säihkettä

Valkoiset puulattiat....tajuttoman kauniit .....kammottavan pölyiset. Ehkäpä se pölysyys ei ole lattioista kiinni, vaan siivoojan aktiivisuudesta sulkea silmänsä imurointitarpeelta. 

Vinkkinä siis valkoisia lattioita harkitseville, että imurin kanssa seurustelu tulee olemaan hyvin tiivistä ja intensiivistä. Lattialla näkyy pienikin pölymäärä todella hyvin ja tummaan lattiaan verrattuna valkoinen on vielä pahempi väri. Mutta on se niin nätti.

Portaikon ylätasanteen ja ylävälikön (tila, jota ei voi aulaksi kutsua, ja josta mennään makuuhuoneisiin, kylppäriin ja portaikkoon) lattiat on maalattu valkoisella Betolux Akvalla. Maalin sävy on tosi kaunis puhdas valkoinen, ei ollenkaan valmiiksi tehtaassa maalattujen listojen ja ovien vihertävänkellertävänvalkoinen. Maali on tosi helppo levittäytymään ja se on käyttöönottokuiva seuraavana päivänä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että älä missään nimessä maalaa Betoluxilla pienintäkään pystyssä olevaa pintaa, ei edes kynnystä. Maali ei pysy ollenkaan pystypinnoissa ja se valuu hetkessä alas aiheuttaen itkua, hammasten kiristystä ja hermoromahdusta. Samansävyinen kaunis puhtaanvalkoinen pystypinnoille tarkoitettu maali on esim. Futura Aqua. Sitä saa eri kiiltoasteilla. 

Maalasin tietätämättömänä (tästä miinus remppakaupan myyjälle, joka suositteli portaisiin kestävää Betoluxia, mutta ei muistanut/hoksannut mainita, ettei se pysy ollenkaan pystypinnoissa) portaiden pystyssä olevat pinnat eli nousut Betoluxilla, ja voi sitä ihmetystä, kun maali alkoikin valumaan. Enkö muka ollut hionut vanhaa maalia tarpeeksi hyvin? Remppamyyjä sanoi vanhan maalin karhennuksen riittävän ja minä suorastaan jynssäsin hiekkapaperilla. Ja kuten kuvasta näkyy, Betolux on täyskiiltävä ja arvatkaa vaan miltä näyttää kaikki virheet paljasta kiiltävä maali valumajälkineen? Eikun vaan päälle puolihimmeää Futuraa. En todellakaan enää jaksanut hioa Betoluxia, mutta onneksi Futuran himmeys häivyttää Betoluxin valumajäljet. Voisi ihan kuvitella, että maalausjälki on täydellistä.

Rappusten askelmista piti niin ikään tulla valkoiset. Vanha ruskea linoleum oli niin tiiviisti liimattu puisiin askelmiin, ettei remppamies suostunut hiomaan liimalähmää pois. Voi kökkelö, mun unelmien valkoiset portaat - enkö saakaan niitä? Ohjeena oli, että etsi portaisiin uusi pintamateriaali. Niinpä rupesin pitkin hampain tutkimaan laminaattivalkoimia. Olen aina vastustanut laminaattia vanhaan taloon, mutta nyt oli taivuttava. Kiikutin läjän valkoisia mallikappaleita kotiin ja nappasin vielä yhden tummankin sovitukseen. Loppujen lopuksi kävi niin, valkoiset näyttivät liian pliisuilta ja ryhdittömiltä, eikä puolet valkoisista päässyt koskaan auton takapenkkiä pidemmälle.  Tumma, lähes mustanharmaa sykähdytti niin paljon, että kerralla hempeän valkoinen portaikko muuttui särmikkään tummaksi. Hauskaa on, että kuvion vaaleat osat sointuvat täydellisesti harmaaseen paneliseinään. 

Särmikkästä viikonloppua kaikille!

Päivi