Mitä kuuluu pihalle?

Mitä kuuluu pihalle? Ei yhtikäs mitään. Tänä keväänä lupasin itselleni, etten kehittele mitään pihaprojekteja, koska kesäteatteri vie aikani täysin toukokuusta heinäkuun puoliväliin. Teatterikesän kuluessa totesin lupaukseni olleen erittäin viisas, sillä työviikon päälle harjoittelimme 15-20 tuntia viikossa, teimme myös pitkiä päiviä viikonloppuisin. Näytöksiä oli kymmenen ja ne rutistimme läpi tiiviillä tahdilla kahdessa viikossa. Voi sanoa, että asuin touko-heinäkuun Loukun seurojentalolla. 

No olihan - ja on edelleen - yksi projekti. Kasvilaatikoiden pohjan tasaus ja laatikoiden asettaminen vaateriin. Pohjat ja laatikot saimme kuntoon alkukesästä, mutta ympärys on edelleen kesken. Ensin oli ajatus tehdä reunat tiilestä, mutta lähitalosta saamani tiilet ovat eri kokoisia eivätkä ne riittäisi kunnon reunukseen. Nyt on ostettuna kyllästettyä lautaa reunoja varten. Valkoista katekangasta tulee vielä tiiviimmin laatikoiden väliin ja päälle kuorikatetta - mielellään mustaa. 

Kylvöt jäivät vähän myöhäiseksi eikä kylmä kesä-heinäkuu yhtään nopeuttanut kasvamista. Toki salaatti on kasvanut suorastaan rönsyillen ja herneitä on saanut napsia suuhun jo muutaman viikon ajan. Etummaisen laatikon porkkanoissa on komeat varret, mutta itse juures on vielä kovin hento. Tai no, pakko oli käydä kiskaisemassa yksi porkkana maistiaisiksi. Ihan kohtalaisen kokoinen oli ja vieläpä tiiviistä ryppääseen otettuna, joten harvemmassa kasvavat kaverit saattavat olla jo isompia. Ihanaa, oikeita porkkanoita! Kaupan pussiporkkanat eivät sitä mielestäni ole  - ainoastaan omat, äidin tai lähitiloilla kasvatetut kaupassa myytävät multaporkkanat ovat ansainneet oikean porkkanan arvonimen. 

Nyt kesän lopulla elokuun lomasäiden ollessa enemmän kuin kohdillaan, pihaani katsellessa huomaan kylmän ja kostean kesän hyödyt ja haitat. Ensimmäinen sääoikun haitta tuli vappuna, jolloin märkää lunta satoi niin paljon, että koristeomenapuuni katkesi ihan kokonaan. Juuri kun se oli alkanut rehevöitymään tehden viime kesänä runsaasti purppuraisia kukkia. Katajat ovat hyötyneet ylimääräisestä kosteudesta, koska ne kasvavat hyvin kuivalla paikalla. Myös etupihan kuunliljat ja muut syvän varjon kasvit kasvavat rehevänä. Tosin niin ovat tehneet jo monta vuotta säästä riippumatta.

Kukkapenkit ovat aika ankean näköisiä. Yksittäisiä kauniita kukkia on, mutta ei sellaista rehevää koko kesän mittaista kukintaa. Ja mikä ihme syysleimujani vaivaa, sillä ne ovat suorastaan kitukasvuisia ja kukinta niukkaa. Muuten leimut näyttävät terveitä. Liljat ovat aina yhtä ihania ja varmoja kukkijoita, mutta kaikki ovat olleet tänä kesänä myöhässä. Ja muutenkin, kun tämän pihan kasvuovyöhyke on noin IX eikä suinkaan virallisten karttojen V, kukinta kasvissa kuin kasvissa on painottunut loppukesälle. Mutta toisaalta, nythän minä vietän lomaani elokuun helteissä ja nautin eniten kukistani. 

Loppukesän aurinkoisin terkuin

Päivi

P.S. Mitä kuuluu pioneille?

Tadaa!!! Ne kukkivat tänä kesänä ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen!! Tosin vasta 22.7. yli kuukauden normaalia myöhemmin -ja yksi mattimyöhäinen parasta aikaa- mutta kukkivat kumminkin 💗

Pinkki piristys

Vihdoin sain näppärän maton kylppärin oven eteen. Itse asiassa taisi olla alkukesä, kun tämä valmistui. En suinkaan tehnyt mattoa itse, vaan teetin sen yhdellä kyläläisellä. Puuvillatrikookuteen ostin Taitokeskukselta. Puuvillaakude on tähän tarkoitukseen kaikkein paras, sillä märin jaloin kylppäristä astellessa matto imaisee jalkapohjat kuiviksi hetkessä. 

Valmiit virkatut matot olivat tähän tilaan liian pieniä eikä kyllä kivaa väriäkään ollut saatavilla. Aiemmin tässä oli puuvillainen kaupasta ostettu suorakaiteen muotoinen kylppärimatto, mutta arvatkaapas vaan, pysyikö se koskaan säntillisesti suorassa omalla paikallaan? Siksipä pyöreä matto oli ainoa oikea vaihtoehto. Vähän meinaa välillä maton sakarat ottaa kiinni oveen, mutta jos ovea ei reuhdo ihan apposen auki, vaan silleen normaalisti, ei koholla olevia sakaroita osu oven aukeamisreitille. 

Terkuin Päivi

Elokuun juhlatunnelmissa

Hui hai, taas hurahti useampi kuukausi ilman blogipäivityksiä. Nykyinen elämänvaihe on vaan niin täynnä muuta mukavaa, ettei paljon tule uhrattua ajatuksia blogille. Muutaman kerran olen jopa ottanut kuviakin, mutta siihenpä se postaaminen on jäänyt. No, tällä tahdilla mennään -päivitän joskus harvakseltaan. 

Meillä on kolmen lapsuudesta ja nuoruudesta tutun naisen kesken tapana viettää nelikymppisiä joka kesä -olemmehan kaikki syntyneet kesällä samana vuonna, joten lomien myötä tapaamiselle on aina saatu järjestettyä yhteistä aikaa; nyt neljättä kertaa. Olemme juhlineet vuorollaan jokaisen kotona tai mökillä, ja tällä kertaa juhlimme minun luonani. Olemme keksineet viettää juhlia jonkin teeman ympärillä ja nyt ehdotin teemaksi rapukestejä. 

Pidämme juhlat aina nyyttärikutsuina. Minun kontollani oli valmistaa ravut. Parhaat rapuapajat ovat kaupan pakastealtaassa ja ns. elvytysliemellä pakasteravuista saa oikein herkullisia. 

Alkukeitto nautittiin piilopaikkamukeista. Keitossa oli savuporoa ja juustoa mutta mikä oli kasvispuoli? Ei ainakaan porkkanaa, eikä bataattia, mutta jotain keltaista sekoitettuna johonkin muuhun :-D (ei minusta taida ainakaan ruokabloggajaa tulla). Hyvää oli! Seuraavaksi tarjolla kastehelmilautasilla olivat herkulliset salaatit: toisessa paahdettua kukkakaalia, persiljaa, varsiselleriä, granaattiomenan siemeniä ja toisessa keltaista vesimelonia, basilikaa, fetajuustoa ja punasipulia. 

Ravut ja tilillä höystetyt paahtoleivät nautittiin neliölautasilta. Jälkkäriosuutta ei tullutkaan kuvattua, mutta herkkuna oli mustikkajuustokakkua. Joimme valkoviiniä, sekä alkoholillisena että alkoholittomana versiona, mutta snapseja emme hankkineet, koska alunpitäen emme siitä innostuneet. 

Oikein mukavat ja tunnelmalliset naisten nelikymppiset kuulumisia päivittäen. 

Tänään on oma virallinen syntymäpäivä, jonka aloitin sänkyyn kannetulla aamiaisella. Alkuun tarjolla oli teetä ja maalaisleipää salaatilla, mozzarellalla ja basilikalla höystettynä. Aamiaisjälkkärinä ilmakuivattua kinkkua hunajamelonin ja kuohuviinin kera. Eipä ihme, että aamiaisen vietto venähti lähelle puolta päivää ;-)

Synttäriterkuin Päivi