Kurkkaus makariin

Oman huoneeni ilme uudistui ja raikastui kerralla, kun toin alakerrasta puutaulun lipaston päälle. Muuten samat esineet ovat olleet lipastolla pitkään, mutta taulu toi asetelmaan kaivattua ryhtiä. 

Taulun siirsin ihan vain siksi, että se ei enää sopinut olohuoneeseen isomman telkkarin yläpuolelle ja tarvitsi arvoisensa paikan. Tässä voin ihailla lempiteostani aina sängyssä ollessani. 

Luulin, että nämä kengät olivat hävinneet, mutta sattumalta löysinkin ne lapsuudenkodista. Tanssikengillä on kokoa peräti 21 numeron verran. 

Päiväpeitto kuuluu sarjaan ikisuosikit. Äidilläni on samanlainen ja toivoin itselleni samanlaista. Niinpä hän virkkasi tämän minulle joskus 17 vuotta sitten. Alkuaikoina edellisissä kodeissa tämä oli kesäpeitteenä ja talveksi vaihdoin silloiseen sisustukseen sopivan tikkipeitteen. Tässä talossa asuessa tämä peite on ollut ympärivuotisessa käytössä ainakin viimeiset 11 vuotta. 

Ilme vaihtuu tyynyillä. Joskus olen vaihtanut kesäksi vaaleampia ja kesäisempiä kuoseja. Nyt suosin mustaa niin paljon, etten kaivannut yhtään mitään hentoutta. Tekstityyny on tämän kevään ostos ja raitatyynyt sain vihdoin ommeltua varastoituani Pentikin kangasta 7 vuotta. 

Nyt poistun makuuhuoneestani ensin keittiöön aamupalan tekoon ja sitten pihapatiolle sitä nauttimaan.

Aurinkoista sunnuntaita!

Päivi

Rapurapurallaa!

Viime lauantaina pidin rapukekkerit. Onneksi sää suosi, koska pihajuhlat houkuttelivat. Pation pöytä on neljälle hengelle ja kutsut kuudelle. Aikani pähkäiltyäni kipaisin naapuriin. Ei ollut sopivaa pöytää rajanaapurilla eikä toisellakaan naapurilla, mutta jälkimmäisen talon rouva muisti poikansa pihassa olevan pöydän. Ja kun poika oli juuri tuolloin käymässä heillä, ei mennyt hetkeäkään, kun lisäpöytä tuotiin auton katolla suoraan pihalleni.  

Ensimmäisten vieraiden saavuttua muistin koneessa olevat pyykit. Eikun vaan komento vieraille (sisko ja sen mies) ripustamaan pyykkiä kun itselläni oli vielä jotain muuta järjesteltävää. 

Pidin kekkerit nyyttikutsuina. Itse hommasin ravut kaupan pakastealtaasta. Lisäksi tarjolla oli kanasalaattia ja alkuruokana hernesosekeittoa (sitä parempaa eikä suinkaan mitään hernekeittoa). Lisukkeena tietysti paahtoleipää ja  tilliä. Juomana jokaiselle jotakin: valkkaria, olutta, vettä, lonkeroa ja snapsina tilillä maustettua akvaviittiä. Niin ja jälkkärinä mustaherukkarahkaa. 

Pihalla oli paljon kynttilöitä, jotka sitten pääsivät ihanasti oikeuksiinsa illan hämärtyessä. Ei vaan tällä minun kuvauslaitteellani saanut mitään järkeviä kuvia. Ja tosi kauniina kimmelsivät myös pihlajan pimeän vuodenajan valot (eli ei mitkään jouluvalot). 

Viltitkin tarvittiin lämmikkeeksi illan mittaan. Ja jos totta puhutaan, niin ärhäkkä akvaviitti ei maistunut niin paljoa, että se olisi riittänyt lämmikkeeksi, joten iltaa istuessa haettiin vedenkeitin pihalle ja ryhdyttiin kuuman teen juojiksi. 

Terkuin Päivi

Kirppislöytö Kalajoelta

Kalajoen reissulla pitkin maaseutua ajellessa löysin tieni vanhassa makasiinissa toimivalle antiikkikirppikselle. On muuten käymisen arvoinen paikka, jos tykkää ostaa tai katsella vanhoja esineitä ja ympäristöä. Yksi esine yllätti ja jäi mieleeni, mutten sitä kuitenkaan raskinut ostaa (enkä tullut edes kuvanneeksi). En ole aiemmin nähnyt missään Ultima Thulen karahvia  edes kuvissa, saatikka livenä. Nyt siis tuntosarvet pystyyn, jos jostain löytäisin sen pilkkahintaan (hahhah). 

Mutta löysin myös kukkarolleni sopivan aarteen, kuvien keskimmäisenä olevan sinisen karahvin tai maljakon. Tämä ei ollut myytävänä edustustiloissa, vaan pihan perällä arvottoman tavaran aitassa pölyn ja perhosten raatojen kuorruttamana. Maljakon muotoilu ja väri kolahtivat heti, sillä minulla on juuri tämän värisiä Kartio-astioita. Maljakon vieressä on oikea Kartio-karahvi ja -kynttilänjalka ja uuden löydön muotokieli on kyllä hyvin läheistä sukua Kartiolle. 

Mutta mistäpä tuon tietää, jos kyseessä onkin Kaj Frankin kolmen maljakon ennestään tuntematon ja signeeraamaton kokeiluerä ja yksittäisen maljakon arvo onkin oikeasti huikean korkea eikä suinkaan seitsemän euroa. Mutta oli mikä oli, tykkään tuosta maljakosta tosi paljon. 

Sohvan somisteena on muuten tapettinäyttely olkkarin uudistusta varten. Kuvista ja ihan oikeastikin huomaa, että vaaleiden tapettien kuvio häviää täysin. Näistä vaihtoehdoista paras on mustavalkoharmaa koiranputkitapetti. Mutta mikä on lopullinen valinta (ja mitä ihanuuksia saatan vielä löytää) ja milloin tapettien vaihto toteutuu, on täysin hämärän peitossa. 

Aurinkoista sunnuntaita toivottaa Päivi

P.S. Kukkapenkissä purppuranpunaiset liljat olivat avautuneet matkan aikana. Ihanat!