Helteen hellimää

Viikonloppu on ollut uskomattoman kaunis ja ihanan helteinen. Tosin sunnuntai-iltapäivällä lämpötila laski nopeasti +27 asteesta ensin seitsemääntoista ja alkuillan mittaan koleaan 9 asteeseen. Koleassa säässä onkin hyvä aloittaa työviikkoa. Jospa taas loppuviikolla lämpenisi. 

Kesäisiiin iltapäiviin tai iltoihin kuuluu lettujen paisto. Patiolle paistaa ilta-aurinko ihanasti ja tykkään silloin seisoa grillin edessä. Ja tietysti syödä ulkona.

Tätä ei tarvinne selittää...

Viikonloppulookiini kuuluu mustat kynnenaluset. Laitoin ensimmäistä kertaa käsienpesupaikan keittiön portaille, kun yleensä lompsin multaisin jaloin sisälle keittiöön käsienpesulle. Portaiden viereen tuleva kesävesi ei ole vielä toiminnassa, mutta aikanaan pitää totutella jynssäämään kädet kaatopaikalta löydetyssä vadissa. 

Niin ikään kaatopaikalta on raahattu tämä vanha vanna, joka on oikein mainio kukkaruukku. Rungollinen kasvi on vaahtera-aulio, tällä hetkellä tosin punaiset kukkansa menettäneenä. Mullan katteeksi kävin kukkapenkistä suikeroalpia. Toivottavasti se peittää mullan pinnan nopeasti ja rupeaa kukkimaan keltaisen kukinnoin. 

Ja näitä keltaisen ja oranssin sävyjä rakastan. 

Terkuin Päivi

Terveisiä aamuteeltä!

Kesäaamujen ihanuus on taas täällä. Lämmin ja aurinkoinen toukokuinen aamu houkutteli taas pitkästä aikaa ulos aamupalalle. Voiko päivä enää paremmin alkaa? 

Näillä säillä elämäni siirtyy kokonaan ulos, sisällä käyn vain nukkumassa. Siitepölylle allerginen poikani on täysin eri mieltä toukokuun ihanuudesta.

Pihaltakaan ei saa vielä mitään kivoja kuvia, sillä kaikki on vasta niin alussa - hyvin hentona aavistuksena  tulevasta kokoistuksesta. 

Mutta sinivuokkopa kukoistaa jo! Toisessa penkissä sinivuokot aloittivat kukintansa jo monta viikkoa sitten tämän paikan ollessa vielä jäässä. 

Pyysin poikaa maalaamaan eilen vanhan polkupyöränsä spraymaalilla mustaksi. Näin pyörä, joka ei varmasti menisi kaupaksi edes kirpputorillakaan, sai uuden elämän kukkatelineenä. Ja kun uutta tehdään, lopputulos on nähtävä heti. Kipaisin Siwasta viimeisen orvokkiamppelin. Mitä väliä, ettei se kuki. Kyllä se kohta puhkeaa kukkaan. Kuihtuneen kukan jäänteen perusteella tiedän saavani keltaista iloa, eli natsaa ulkosisustukseen täydellisesti. Mutta ruukku oli naapuritalon värinen - mikä järkyttävä häiriö värisilmälleni. Onneksi varastostani löytyy ruukkua jos jonkinlaista ja lopputulos on nyt sävy sävyyn.

Aurinkoista sunnuntaita!

Päivi

Kevätkö kaunista aikaa?

Varhaiskevään heräävä piha ei vielä paljasta kauneimpia puoliaan. 

Takana yhdeksän tuntia pihatöitä. Sää suosi auringon paisteellaan, vaikka tuuli oli hyvin kolea. 

Tämä nainen nähdään pihassaan yleensä pylly pystyssä vaanimassa rikkaruohoja. Asuna on kesäaamuina kylpytakki, mutta näin koleana päivänä on syytä sonnustautua kunnon vetimiin. Eikä niiden likaantumista suotta pelätä. Päivän asu on tekijänsä näköinen. Välillä haravoidaan, möyritään mullassa, kannetaan kiviä ja välillä istutaan portailla juomassa teetä. Tukka sotkussa ja pipo vinossa. 

Välillä tulee uskon puute, että pitäisikö tästä pihasta vielä jotain silmäniloakin tulla.

Mutta kauneus on tavoitteena.

Ja kun kärsimätön puutarhuri malttaa odottaa, on palkinto sitäkin parempi.

Muutaman viikon päästä ankea nykytilanne on jo ihan toisin.

Terkuin Päivi