Piilopaikka

Aurinkoista sunnuntai-aamua kaikille! 

Aamupäivä alkaa olla jo pitkällä, sillä yllätyksekseni huomasin kellon olevan tuntia enemmän kuin oletin sen olevan. Olin siis unohtanut täysin kellojen siirron kohti kesäaikaa. Uuden kellonajan huomasin sattumalta iPadin yläreunasta... Kannattaa siis lueskella pädillä blogeja aamupalalla. 

Sain joululahjaksi Arabian Piilopaikka-sarjan kannun ja tällä viikolla täydensin sarjaa kahdella kupilla. Aikomuksena on kerätä sarjasta muutamia osia, mutta ei koko astiastoa. Mietin ostoksilla kuppien pariksi sarjan lautasia, mutta jätin ne toistaiseksi hyllyyn. Kupin parina on tällä hetkellä ikivanha Elloksen kylkiäisenä tullut lautanen, johon kuuluu vielä mustavalkoiset pienemmät lautaset. Neljän hengen euron setti on muuten palvellut monen monituisessa mustavalkoisessa kattauksessa. Mustavalkoinen miellyttää ja huomaan tavaratalojen astiaosastolla suuntaavani aina mustavalkoisten astioiden luo. Lemppariastiat löytyvät niin Arabialta kuin Marimekoltakin. Ja jos astiaostokset pitää jättää väliin, aina tarttuu matkaan tyyliin sopivat servietit. 

Kuvan kuppi on aika iso, siihen menee teetä ihan yhtä paljon kuin perusmukiin. Lakritsitee on ehdoton suosikkini. Miten voikaan teessä olla niin mahtava ja aito lakritsin maku! Kuvan teessä laimeampana, toisessa merkissä vahvempana, josta pidän enemmän. 

Ulkona on ihana aurinkoinen sää ja sormet syyhyäisivät tekemään monenlaisia puuhia niin sisällä kuin ulkonakin. Taidan laittaa kesäkukkien ja perennoiden siemenet itämään. Aiemmin siemenestä kasvatus on ollut aika vähäistä, mutta viime syksynä sain yhdeltä näyttelypuutarhalta läjäpäin siemeniä eikä niitä voi hukkaankaan heittää. Sitä paitsi tänään on kuun vaiheen mukaan erittäin hyvä päivä laittaa siemenet multaan. Tämän arvokkaan tiedon löysin sattumalta puutarhablogista, joten pitäähän sitä heti kokeilla. 

Kesän kukkaloistoa odotellen 

Päivi

Kevytkeittiö

Minulla on sisustuksessa nyt näköjään harmaa kausi meneillään. Oi että minä tykkään sen tuomasta rauhallisuudesta ja raikkaudesta värikylläisten vuosien jälkeen.

Keittiökin on kuin uusi, jotenkin kevyemmän oloinen, kun puin ikkunan uuteen verhoon. Harmaa sopii hyvin rosteriseen uuniin, liesituulettimeen ja kylmäkalusteisiin. 

Harmaan värin lisäksi tekstiilien mallin pitää olla yksinkertainen ja kuvioiden graafiset. Ei enää yhtikäs mitään laskosta tai poimua ja ikisuosikkini ruutukuosit saavat nyt jäädä taka-alalle. 

Harmaat käsipyyhkeet löytyivät joulun alla (vai jälkeenkö se oli) Sisustus-Siwasta. Vanhat vaaleat värillisillä reunoilla olevat pyyhkeet ovat odottaneet jo kauan värjäystä ja pesukonevärin sävy on mikäpäs muu kuin mustanharmaa. Sävyn syvyys riippuu sitten värjättävän tekstiilien määrästä. Onpahan sitten värjäyksen jälkeen enemmän vaihtopyyhkeitä, koska näitä sydänpyyhkeitä on vain kaksi.

Kevätverhoterkuin Päivi

Kimallusta kevättalveen

Tilasin eräältä kylämme käsityöharrastajalta 10 poppanaliinaa työväentalolle. Ihastuin niihin niin paljon, että samaan syssyyn tilasin itsellenikin samanlaisen liinan. 

Kyllähän minä tiesin odottaa hyvännäköistä liinaa, mutta pöydälle laitettuani liina ylittikin odotukseni täysin. Ruokailuhuoneen ilme raikastui kerralla ja tuli keväisempi fiilis, vaikkei tumman harmaa mikään keväinen väri olekaan. 

Liinan juju on sekaan kudotussa mustassa videonauhassa, joka antaa mahtavan kiillon ja välkkeen liinalle. Laitoin tämän liinan pöydälle ensi kertaa tällä viikolla Marttailtaa varten ja heti se keräsi ympärilleen monta ihailijaa. Kutojakin oli paikalla ja luulenpa hänen saaneen lisätilauksia.

 Marttailtaa vietettiin muuten alusvaate-esittelyn ja sovittelun ja tietenkin shoppailun merkeissä. Esittelijältä oli unohtunut vaaterekistä yksi tanko kotiin, mutta kyllä Martta aina keinot keksii -sellaista pattitilannetta ei olekaan, etteikö siitä selvittäisi. 

Tässä vielä kuva hienosta liinasta päivänvalossa ja uusin tulppaanein. 

Mukavaa sunnuntaita!

Päivi

Eteinen nyt

Muutama viikko sitten halusin tehdä muutoksia eteisessä ja tässäpä tämän hetkisen ilmeen (vinot) kuvat. Iso peili on nyt huomattavasti paremmassa paikassa eikä vasemmassa reunassa näkyvässä vaatehuoneessa liikennöinti ole enää niin ahdasta kuin lipaston ollessa peilin paikalla. 

Uh, nuo väliovet ovat kammottavat. Niiden vaihto onkin haaveissa, kunhan remppatilillä on tarpeeksi valuuttaa. Ovet on maalattu 10 vuotta sitten ja alusta asti niiden sävy on ollut täysin väärä ja nyt lisämausteena on muutakin kuluneisuutta.

Entiselle peilin paikalle kiikutin pikkupöydän ja vihdoin syksyllä huutokaupasta vitosella huudettu vanha lääkekaappi pääsi seinälle. Jotenkin minua häiritsee vaaleat kalusteet vaalealla taustalla. Mitenkä se valkoinen valkoisella näyttääkin toisten blogikodeissa tosi kauniilta, mutta tässä nurkassa tosi valjulta? Kaipaan särmikkästä kontrastia, mutta olkoot nyt toistaiseksi noin. 

Pöydällä on almanakkoja 60-70- lukujen vaihteesta, sekä kenttäpostissa tulleita kirjekuoria 40-luvulta. Mikähän lienee itse kirjeiden kohtalo, sitä en ole tullut kysyneeksi kirjeet saaneelta tädiltäni. Kaipa ne ovat paremmassa tallessa...

 

Alla oleva asetelma on silloin tällöin vilahtanut kuvissa. Keväällä muutamien esineiden paikalle vaihtuu jotain muuta. Katsotaan sitten myöhemmin sen hetkisen inspiraation tulos mutta todennäköisesti vihreä kulkee edelleen mukana.

Mukavaa viikonloppua toivottaa 

Päivi

Muuntuva keittiö

Vanhojen talojen keittiöissä ikkuna on yleensä harmillisen matalalla nykyiseen standardikorkeuteen nähden. Niin minunkin talossa ja pitkänä ihmisenä ei tule kuuloonkaan, että työtaso jäisi alle 85 sentin. Keittiöni on neljän oviaukon ja yhden ison ikkunan takia hyvin rikkonainen, eikä kunnon työpöytätasoa saa toimivuuden kärsimättä sijoitettua muuallekaan keittiöön. 

Keittiöremonttia suunnitellessa en innostunut matalasta tasosta (johon voi laittaa vaikka viherkasvit tai muita koristeita tai käsistä laskettavat roinat), en myöskään istuintasosta ikkunan alle. Enkä tosiaankaan ollut kiinnostunut mistään irrallisesta systeemistä. Mutta kuinkas sitten kävikään? Keittiömyyjä ehdotti ääneen pyörällistä laatikostolla varustettua työtasoa ja koska muitakaan järkeviä vaihtoehtoja ei ollut, ajatus alkoikin tuntumaan hyvältä.

Pyörällinen taso on helppo siirtää ikkunoiden edestä pois, joten sisään aukeavat ikkunat on näppärä avata pesua varten. Ja tasosta saa oivallisen saarekkeen ja noutopöydän juhliin. Jos pitäisin työtason jatkuvasti pois ikkunan alta, ostaisin sen paikalle puupenkin. Pääasiassa taso on kuitenkin omalla paikallaan. 

Toissailtaisten kekkereiden jäljiltä taso jäi keskelle keittiötä ja normaali ruokapöytä on edelleen ruokailuhuoneessa pitkän ruokapöydän jatkona. Tämä uusi järjestys inspiroi eilen teinipojankin pitkästä aikaa ruoanlaittoon ja äiskä sai porttikiellon keittiöön. Kannatti pysyä poissa kyökistä, kuten kuvasta näkyy :-)

Alla olevassa kuvassa taso on paikallaan. Korkeammat tason ovat 90 sentin korkeudessa ja tämän irtotason korkeus on 85 cm. Se on vielä ihan siedettävä korkeus ja tiettyihin leipomuksiin ja ruoanvalmisteluihin jopa oikein hyvä korkeus. 

 Työtasot ovat puuta, kuosi ja sävy on Amerikan pähkinä, muistaakseni myös puulaji on sitä. Puisia tasoja ei kannata arastella. Öljyämällä pari kertaa vuodessa tasot pysyvät hyvässä kunnossa. Kunnolla öljytyllä tasolla neste jää pisaroiksi ja jos se imeytyy, se on merkki uudelleen öljyämisen tarpeesta. Pienet käytön jäljet on helppo hioa puutasosta ja isot kolhut on vain hyväksyttävä elämän jälkinä. Esim. terästermarin, vasaran, hillopurkin tms. tippuminen yläkaapista tasolle jättää kyllä jälkensä, mutta hiomalla ja öljyämällä kolhuja saa loivennettua. 

Mutta nyt syömään lasagnea, joka oli kuvatessa hautumassa uunissa.

Terkut keittiöstä toivottaa

Päivi

Herkkuilta

Eilen vietimme Martta-porukan kanssa kotonani viininmaistajaisia nyyttikesteineen. Seura oli mitä mainiointa herkuista puhumattakaan. 

Tarjolla oli juustosarvia, tuoretta leipää, hedelmiä, sitrussalaattia, erilaisia juustoja, monen sortin keksejä ja niiden kanssa tuorejuustoa. Jälkkäriksi ihanaa pekaanipähkinäpiirasta vaniljakastikkeen kera. Jälkkärijuomana oli kuohuviini, muu ateria nautittiin erilaisten punaviinien kera. 

Viinilaseja oli monenlaisia, sillä omani eivät olisi riittäneet koko 12 hengen seurueelle. Moni toi mukanaan omat lasit. Kaikille ei silti riittänyt kahta viinilasia vesilasin lisäksi, joten heidän kohdalleen oli sitten katettu kaksi juomalasia yhden viinilasin kera. Ei olla turhan nöpönuukia etiketin kanssa.

Tämä Martta varasi pöytään myös suolaa punaviinitahrojen poistoon. Se on ollut ennenkin mainio apu pellavaliinojen pelastukseksi. Nyt pitääkin heti käydä laittamassa liinat koneeseen, toivotaan eilisten tiplujen saavan siellä kyytiä. Ja jos eivät lähdekään pois, tahrat ovat suolan kanssa haalistuneet sen verran hyvin, ettei pienet juhlaelämän jäljet haittaa liinojen jatkokäyttöä. 

Kyllä Marttailu on mukavaa! 

Terkuin Päivi