lauantai 29. huhtikuuta 2017

Nyt se sitten tapahtui...

....nimittäin se, mitä joka ikinen kevät ennustan: ettei takapihan lumet ehdi mitenkään sulaa ennen Vappua. Ja joka ikinen kevät lumet sulavat vauhdilla ja takapiha kuivuu niin hyvin, että Vapuksi takapiha on haravoitu, vaikka muu piha olisikin vielä märkä. Nyt ei näytä siltä. Talviset kevätkuvat otin eilen ja yön aikana oli satanut vielä pari senttiä uutta lunta peittäen vähäisetkin sulat kohdat. 


Tämän etupihan perennapenkin kasvit ovat ainakin todella hyvässä suojassa —tuskin ovat kylmenttyneet talven aikana. Tämä seinusta on pohjoiseen päin ja yleensä siinä on lunta vielä äitienpäivän aikoihin. Nyt en edes tohdi ajatella, miten pitkään lumikerros säilyy tänä keväänä. Tuolta nurkalla olevan pihlajan alta löysin kuitenkin jäisestä maasta nousevia tulppaanien piippoja! 


Mutta mitä odotan näkeväni lumien sulettua ja kesän edetessä?


Viime syksynä ahkeroin takapihalla sen verran, että laajensin kivikon istutusaluetta ja istutin toisen perennapenkin päähän lisää kasveja. Niiden kasvua odotan nyt innoissani. Ylemmässä kuvassa näkyy iso kivi, alemmassa se jää piiloon rungollisen siperianhernepensaan taakse. Pensas on siirretty syksyllä etupihalta takapihalle. Syksyllä se näytti ottaneen siirrosta nokkiinsa, mutta toivottavasti se elpyy kevään myötä. Luultavasti kuitenkin elpyminen tapahtuu siten, että ensimmäisenä kesänä pensas keskittyy juurakon kasvattamiseen ja päälle päin se näyttää kitukasvuiselta. 







Toinen jännityksen aihe on tämä kuusi, mikä siirrettiin syksyllä parin metrin verran näkyvämmälle paikalle. Kaksimetrisen kuusen siirrossa on oma haasteensa varsinkin kun iso pääjuuri piti katkaista ja juuripaakku hajosi heiniä kitkiessäni. Kuusi on siis istutettu paljasjuurisena ja tuettu kunnolla, ettei se pääsisi kallistumaan. Hoivasin sitä syksyllä kastemalla ahkerasti juuristoaluetta ja sumuttelemalla neulasia. Syksyn ajan kuusi näytti ihan hyvävointiselta, kuten edelleenkin. Kevät vähän jännittää, kun maa rupeaa kuivumaan. Meillä kesävesi (joesta pumpattu kuuden naapuruksen yhteinen järjestelmä, jota hallinnoi viereinen kartonkitehdas) rupeaa juoksemaan aika myöhään, lähes kesäkuun puolivälissä, joten kastelija saa  juoksuttaa kastelukannulla ahkerasti hanavettä keittiöstä käsin. Haastetta luo se, etten ole Kosken kodissa kastelemassa päivittäin, vaan minun osuuteni jää viikonloppuihin. Pitänee palkata palvelusväkeä arkipäiville. 


Kuusen viereinen multakasa ei suinkaan ole peräisin kuusen alta, vaan kuorma-auton lavalta ja se olisi tarkoitus kevään mittaan siirtää pihan toiselle puolelle uudelle istutusalueelle. Haaveilen havuryhmästä, mutta ostin jo viime syksynä myös perennoita ja maanpeitepensaita. Toivottavasti ne ovat säilyneet valeistutuksessa talven yli. Multakasassa ne ovat istuneet talven yli, ei suinkaan takapenkillä. 


Mutta eikun kevätesikoita odottaessa Vapun viettoon. Aatto menee tapetoidessa Kosken kotia ja Vappupäivä hengaillaan Joen kaupungissa. Tämä kevätesikko kukki täysiään viime syyskuussa. 

Terkuin Päivi











sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Hyvää pääsiäistä!



Terveisiä vaatimattoman pääsiäiskoristelun kodista! Muutaman tipukoristeen nostin myös esille, mutta tämä korallikanukan oksa kaikessa vaatimattomuudessaan on tämän pääsiäisen juttu. Oksa on ilmalämpöpumpun alla ja sen lempeän lämmin ilmavirta on elvyttänyt talvilevollaan olleen oksan hiirenkorville ja kukkimaan. 




Ainoastaan tämän yhden ainoa koristeen hyväksyin kaveriksi värikkäällä oksalle. Toin pääsiäismunan vuonna 1998 Itävallasta. En muusta ostinko sen Grazin vain Wienin pääsiäistorilta, mutta muuten torin valtava pääsiäismunavalikoima on jäänyt mieleeni. Lähes 20 vuotta olen säilönyt aidosta kananmunasta tehtyä koristetta ja hyvinhän tuo on säilynyt. 






Aurinkoisin terkuin Päivi