Energistä sunnuntaita!

Vaikka onkin ollut pilvinen ja sateinen päivä, voiko näiden ihanien tulppaanien tuomaa energialatausta olla huomaamatta? 

Hiihtolenkillä poikkeaminen viralliselta ladulta suksimaan suolle antoi hyvän energian navakasta viimasta ja poskia pistelevästä räntäsateesta huolimatta. Vai juuriko siitä tulee voittajafiilis? Kurjan sään uhmaamisesta? 

Eilisen kyläilijöiltä saimme kimpun ihanan oransseja tulppaaneja, jotka laitoin oranssiin maljakkoon. Valitettavasti monen kukan varsi oli jo valmiiksi litistynyt lähes poikki ja aamulla suurin osa kukista nuokkui nurin niskoin. Katkaisin kukkavarret lyhyeksi ja sain pelastettua kukat antamaan iloa ja energiaa vielä moneksi päiväksi. 

Oranssin maljakon löysin viime syksynä Kontin kirppikseltä. Ihailin lasivitriinissä hehkuva maljakkoa, mutten raskinut ostaa sitä enää muiden lasiostosten lisäksi. Ajoin jo liikkeen parkkipaikalta ulos, mutta oranssi maljakko jäi vaivaamaan niin paljon, että auto oli pakko pyöräyttää tulosuuntaan ja hakea Riihimäen maljakko parempaan talteen. 

Oranssein terkuin Päivi

Värittelyä ja väriparittelua

Lehtijutussa kerroin, että sisustus on muuttumassa musta-valko-harmaaksi. Mutta enhän minä voi väreistä luopua! Ihailin pitkään erilaisten kotikuvien harmaita huoneita ja päätin, että voimakaskuvioisen ja mustan olohuoneen pariksi uudistan ruokiksen hillityn harmaaksi. Liekö tapettipohdintojen pimeät illat vai talvi ylipäätään saanut jälleen ajatukseni pyörtämään, mutta ensin ajatukseni kääntyivät vihreään ja kun sopivaa sävyä en löytänyt, vaihdoin värin turkoosiin — ja sehän on ihan nappivalinta! 

Sävy on tosi kaunis ja näyttää hyvältä niin kesän runsaassa valossa kuin talven hämäryydessäkin. Vanhan tapetin poisto ja uudelleen tapetointi oli viime kesän urakka. Olkkarin tuskaisen tapetinpoistourakan jälkeen tulimme siihen tulokseen, että ruokis maalataan ajatellen tulevan remonttia seuraavaa remonttia —ei olisi hermoja raastavaa tapetin poistoa 10 vuoden kuluttua. Mutta toki tähän remppaan olisi tapetit pitänyt poistaa. Boråsin Linen-mallistoa selatessani huomasin, että tapetin kerrotaan soveltuvan hyvin myös vanhan tapetin päälle. Se on tarpeeksi paksu eikä myöskään alle jäävän tapetin värit kuulla läpi. Ei enää tapetin poistoa, jihuu! 

Pahaksi onneksi innostuin kuitenkin poistamaan tapettia pitkältä seinältä, sillä osasta seinää tapetti irtosi naurettavan helposti. No joo, osasta ei sitten millään. Lopputulos oli se, että vanhan tapetin päälle tapetoidut seinät ovat paljon paremmat, kuin kuin irroituksen jäljiltä olevat seinät. Hiomisesta ja pakkeloinnista huolimatta pikkuruiset neliösentin kokoiset vanhan tapetin jämät näkyvät kohoumina uuden alla. 

Palomuurin väri mietitytti hetken aikaa, mutta sama musta maali kuin olkkarissa, toimii oikein hyvin. Ja pääasia, että ylhäältä uunipeltejä avatessa tippuvia nokipöly ei näy, kuten vanhassa vaaleassa palomuurissa. 

Musta palomuuri kaipasi kuitenkin turkoosin seinän päälle mustan väriparin, joten toiseen kohtaan alunperin ostamani String-hylly löysi paikkansa palomuurin vierestä. 

Ja väripari tarvittiin toiseenkin nurkkaan: olkkarista ruokikseen siirretty Harlekiini-tuoli oli kirsikan värisine käsinojineen yksinäisen ja joukkoon kuulumattoman näköinen. Ei auttanut edes musta lamppu messingin värisine koristeineen. Mutta kirppislöydöt auttoivat!

Näin siis hillityn harmaasta ruokisesta tuli heleän turkoosi, enkä kaipaa harmaita seiniä yhtään.

Turkoosia kevättä! 

Päivi

Lehtijuttu

Hei vaan! 

Pikaiset kuulumiset: Tänään oli sanomalehti Karjalaisessa kotiesittely kotoani. Tammikuun puolivälissä oli Karjalaisessa pieni teksti, jossa pyydettiin ilmoittautumaan, jos itsellä on kiva koti täynnä elämää ja haluaisi esitellä sen muillekin. No toki halusin ja niin ilmoittauiduin mukaan. Kuvaus sovittiin helmikuun puoliväliin ja siitä kolmen viikon päästä eli tänään juttu julkaistiin. 

Huh, olipa suorastaan stressaavaa miettiä toimittajan lähdettyä, että mitä kaikkia rönttöjä näkyy kuvissa, kun raivausvaiheessa ei välttämättä oma silmä tartu asioihin, jotka sitten kuvassa häiritsevätkin. Sanoin kuvaajalle, että sano heti, jos kuvatessa näkyy joku ylimääräinen tavara, mikä ei kuulu joukkoon. Tekstin sain luettavaksi vasta toissa päivänä, se oli ihan kivasti kirjoitettu. Nooooo, eivätkä nuo kuvatkaan huonoja ole. Mitä nyt emäntä on ihan Justiinana oven pielessä —kaulin vain puuttuu. 

Tuli vain huushollia raivatessa mieleeni, miten iso homma on, jos osallistuuu esim. Suomen kaunein koti -kilpailuun. TV-kamera kun on armoton näyttämään kaiken, ja niin on myös ulkopuolisen lehtikuvaajan kamerakin. Itse voi omissa blogijutuissaan rajata raa'asti kohennusta kaipaavat kohdat pois. 

Karjalaiseen voi vielä ilmoittaa oman kotinsa kuvattavaksi, joten eikun vaan kaikki mukaan! 

Tätä nykyä en asuu enää vakituisesti tässä Kosken kodissa Pankakoskella, vaan arkielämä on siirtynyt Joensuuhun. Aloitin siellä työt uudessa paikassa neljä viikkoa sitten ja samalla muutin kultani luokse asumaan. Muuttokuorman oli pieni, vain yksi vaatekassi mukana. Sopeutuminen yli 160 neliön Kosken kodista alle 75 neliön Joen kotiin on vielä kesken. Onneksi käydään lähes joka viikonloppu Kosken kodissa, johon sovin levittäytymään henkisesti riittävän suurelle alalle ja uusioperheen hälinä vain häviää jonnekin. 

Nyt kuuntelen suurkaupungin hälinää Barcelonassa, jonne saavuimme kultani kansa eilen. Koko päivä on kierrelty kaupungilla ja nyt on iltalevon aika ennen illalliselle lähtöä. 

Terkuin Päivi