"Kidutuskammiossa"

Keväällä olohuoneen tapetoinnin valmistuttua uuni ja palomuuri jäivät maalamatta, koska siihen piti miettiä sopivaa väriä. Aikani sekä tummia että vaaleita värilastuja katseltuani päädyin tummaan väriin, koska tummassa huoneessa entinen vaalea palomuuri näytti ikään kuin epätasapainoiselta tai eripariselta. Kokeilin muutamaa sävyä maalattuna mallina palomuuriin. Värilastussa hyvältä näyttänyt "takorauta" ei ollut maalattuna yhtään hyvä, joten ostin kolmen litran purkin (sitä ei saa pienessä koemaalauskoossa) Tikkurilan "blackiä." Se oli sävynä tosi hyvä, oikein mustan musta, mutta aivan liian kiiltävä rosoiselle palomuurille. Niinpä ostin vielä kolmannen purkin himmeää "keskiyötä." Se oli nappivalinta, puhtaan musta ilman vivahdetta ruskeaan, siniseen tai muuhun sävyyn.

Minulla on uunien maalaukseen yksi luottomaalari, joka tekee hyvää jälkeä. Niinpä pestasi hänet jälleen kerran maalauspuuhiin ja palomuuria maalatessaan hän totesi, että eipä ole ennen näillä korkeuksilla nähnyt näin rohkeaa väriä. Maalauksen edetessä hän totesi huoneesta tulevan kidutuskammion 😂 

Nooo.... minusta huoneesta tuli niin viihtyisä, että mielelläni kidun täällä. 

Uunien raitoja piti myös miettiä muutaman kerran. Ensin kokeiltiin mustia raitoja, jotka tietystä kulmasta näyttivät hyviltä, mutta toisesta kulmasta upposivat taustaan niin, että esim. uunin yläosa hävisi kokonaan. Ensin ihan ylimmäinen osa oli tumma, sitten vaaleaa välissä ja sitten taas tummaa. Väriraitojen järjestys vaihtui ja sekoitin uunin rungon vaalean harmaasta (harmahtavan valkoisesta, sävy "harso") ja mustasta mieleisen harmaan sävyn. 

Valkoinen kirjakaappi sopii mustaa seinää vasten mainiosti. Se kaipaa kunnostusta, mutta hyvinhän tuo ajaa asiansa myös kulahtaneessa ulkomuodossaan. Alunperin ajattelin laittaa kaapin päälle valkoisia somisteita, mutta en edes päässyt kokeiluvaiheeseen, kun kaivelin käyttämättä jääneen Perfect Homen suuren peilin paketistaan ja siihenhän se istuu kuin nakutettu. "Risupesä" kynttiläkippo aiheutti kuparin värisen sisuksen takia aluksi (vanhan sisustuksen aikaan) nyrpistelyä, mutta kuparin ja messingin sävyt tuovat mustaan sisutukseen hienosti lämpöä. Pöytälampun ostin alunperin uusituneeseen ruokikseen, jonne se sopisi edelleen tosi hyvin, mutta niin sopii tähänkin, joten ruokis jäi nyt ilman. Ostin lamppuun polttimon, jonka värisävy on tosi lämmin, sävy antique. Mallasin tähän välillä toista lamppua, jossa on normaalin sävyinen energiansäästölamppu, ja se näytti kamalalta. 

Ruudullisella maljakollakin on oma tarinansa: Joskus keväällä avotakassa oli pienen pieni kuva muutamasta maljakosta ja niiden alla maininta, että että kyseisiä Göran Backin teoksia kannattaa pitää silmällä kirpputoreilla. En kiinnittänyt asiaan sen kummemmin huomiota, kun eivät maljakot niin eritysesti ihastuttaneet. Ei mennyt kuin pari viikkoa, kun maalaiskylän kirppiksellä silmäni tavoitti hyllystä tumman rumiluksen ja tunnistin sen oitis Göran Backiksi. Korjasin maljakon parempaan talteen pikkurahalla ja arvelin tienaavani sillä hyvät voitot, kunhan näiden tuotteiden kysyntä lisääntyy. En todellakaan aikonut pitää moista epämääräisen väristä rumilusta itselläni, mutta jo silloin mielessä iti ajatus, että taitaa Päiville käydä vanhan aikaisesti eli inhokista tulee suosikki. Kuten kuvasta näkyy, niin kävi. Mustaa mustalla, se vaan on nyt minun juttuni. Ja juuri nyt Göran kaipaa sisälleen punaisia ruusuja tai tulppaaneja, mutta eihän niitä nyt tähän hätään saada paikalle. 

Mustin terveisin suoraan kidutuskammiosta

Päivi

Joulufiilistelyä uuden vuoden alkaessa

Oikein ihanaa ja onnellista uutta vuotta kaikille! 

Blogihiljaisuus on jatkunut taas luvattoman kauan, mutta sitäkin enemmän ollaan ahkeroitu remonttirintamalla. Laitan muutamia jouluisia kuvia, sillä minun jouluni jatkuu vielä parisen viikkoa. Minulle kun ei tule kuuloonkaan, että joulu riisuttaisiin pois vuoden vaihtuessa tai peräti heti joulupyhien jälkeen. Minun jouluni ei lähde vielä loppiaisenakaan, vaan vasta Nuutinpäivänä rupean miettimään, milloinkahan ehdin raivaamaan kuusen ja koristeet pois. 

Tänä jouluna en laittanut juuri mitään irtokoristeita. Ne ovat ruvenneet kyllästyttämään jo pari joulua sitten, enkä ole nähnyt tarpeelliseksi ostaa uusia. Tai sitten kohdalle ei vain ole sattunut mitään pakko saada -tuotetta. Joulukuusi tuo joulun ja on ehdottomasti tärkein ja rakkain joulukoriste. 

Joulufiilistä haen myös tekstiileillä. Tällä kertaa toin makuuhuoneesta punaiset tyynyt entisten sohvatyynyjen kaveriksi. Lisäksi oli ihan pakko ommella punasävyiset verhot. Laitoin kesällä ikkunoihin keltaiset verhot, joista olen tykännyt tosi paljon, mutta joulun alla ne rupesivat häiritseminen silmääni toden teolla. Häiriö poistui vasta, kun löysin kangaskaupasta Vallilan verhokankaan. Minulle sopii mainiosti, ettei jouluverho ole mikään jouluverho tonttuineen, vaan ihan muiden kuvioiden pitää antaa tavoittelmani fiilis. Samat verhot voivat sitten olla paikoillaan vaikka kuinka pitkälle kevättalveen. 

Äidiltä saamassani ritarinkukassa on aivan mahtavat kukinnot. Kerralla on auki kuusi suurta kukkaa. Toivottavasti vain säilyvät pitkään, nuppuja kun ei näytä enää olevan tulossa. 

Joulufiilistelyterkuin Päivi