Kesäterkkuja!

Juhannus vietettiin Kosken kodissa koko viiden hengen uusioperheen voimin. Juhannuksen sääennuste oli kurjanpuoleinen, mutta onneksi ennustus ei pitänytkään paikkaansa. Sateinen ennuste muuttui aurikoiseksi sääksi, joten sekä juhannusaattona että juhannuspäivänä pystyimme grillaamaan ja ennen kaikkea syömään ateriat ulkona. Erityisen lämmintä ei ollut, mutta ihan collegepuserolla ja legginsseillä pärjäsin ihan hyvin. Ja ilman vilttiähän minä en koskaan ole ulkoruokinnassa, joten se antoi lisälämpöä. Lisälämpöä saimme myös vuokralla olleesta kylpypaljusta, mikä lämpesikin joka päivä. 

Tänään on sitten ollut ompelupäivä. Ensin tekaisin verhon keittiöön tänään ostamastani ihastuttavan kesäisestä Vallilan kankaasta, jonka näytän toisessa postauksessa. 

Jo aiemmin keväällä ostin Pentikiltä Apila-kankaan mallattuani ennen ostopäätöstä servettien avulla, sopiiko ruokailuhuoneeseen paremmin pinkki vai sininen vaihtoehto. Sininenhän sinne sopii paremmin kuin hyvin toistaen tapetin turkoosia, pihan vihreää ja nojatuolin tumman sinistä. Aiemmin vähän yksinäiseltä näyttänyt tuoli sai syliinsä oikein soman kaverin. 

Pentikin myyjä vihjaisi, että liina saattaisi olla näyttävän näköinen päistään pitkänä. Niinpä päätin ostaa reilusti kangasta ja testata, miltä liina näyttää —voisihan ylimääräisestä kankaasta tehdä vaikka tyynynpäälliset tai kaitaliinan, ellei pituus miellytä. Eikun kangas pöydälle ja siltä istumalta totesin pituuden olevan hyvä. Pöytä sijaitsee keskellä huonetta, joten näin enemmän kaunista kangasta näkyy myös olohuoneeseen. 

Vaikka kevät olikin myöhässä, on ihana nauttia nyt esimerkiksi huikeasti kukkivasta pihlajasta. Osa tulppaanneistakin on vielä kukassa. Juhannusruusu on vasta pikkuruisilla nupuilla, mutta kukkinee heinäkuulla. Ihana se on silloinkin.

Kesäterkuin ja lämpimiä säitä odotellen 

Päivi 

Nyt se sitten tapahtui...

....nimittäin se, mitä joka ikinen kevät ennustan: ettei takapihan lumet ehdi mitenkään sulaa ennen Vappua. Ja joka ikinen kevät lumet sulavat vauhdilla ja takapiha kuivuu niin hyvin, että Vapuksi takapiha on haravoitu, vaikka muu piha olisikin vielä märkä. Nyt ei näytä siltä. Talviset kevätkuvat otin eilen ja yön aikana oli satanut vielä pari senttiä uutta lunta peittäen vähäisetkin sulat kohdat. 

Tämän etupihan perennapenkin kasvit ovat ainakin todella hyvässä suojassa —tuskin ovat kylmenttyneet talven aikana. Tämä seinusta on pohjoiseen päin ja yleensä siinä on lunta vielä äitienpäivän aikoihin. Nyt en edes tohdi ajatella, miten pitkään lumikerros säilyy tänä keväänä. Tuolta nurkalla olevan pihlajan alta löysin kuitenkin jäisestä maasta nousevia tulppaanien piippoja! 

Mutta mitä odotan näkeväni lumien sulettua ja kesän edetessä?

Viime syksynä ahkeroin takapihalla sen verran, että laajensin kivikon istutusaluetta ja istutin toisen perennapenkin päähän lisää kasveja. Niiden kasvua odotan nyt innoissani. Ylemmässä kuvassa näkyy iso kivi, alemmassa se jää piiloon rungollisen siperianhernepensaan taakse. Pensas on siirretty syksyllä etupihalta takapihalle. Syksyllä se näytti ottaneen siirrosta nokkiinsa, mutta toivottavasti se elpyy kevään myötä. Luultavasti kuitenkin elpyminen tapahtuu siten, että ensimmäisenä kesänä pensas keskittyy juurakon kasvattamiseen ja päälle päin se näyttää kitukasvuiselta. 

Toinen jännityksen aihe on tämä kuusi, mikä siirrettiin syksyllä parin metrin verran näkyvämmälle paikalle. Kaksimetrisen kuusen siirrossa on oma haasteensa varsinkin kun iso pääjuuri piti katkaista ja juuripaakku hajosi heiniä kitkiessäni. Kuusi on siis istutettu paljasjuurisena ja tuettu kunnolla, ettei se pääsisi kallistumaan. Hoivasin sitä syksyllä kastemalla ahkerasti juuristoaluetta ja sumuttelemalla neulasia. Syksyn ajan kuusi näytti ihan hyvävointiselta, kuten edelleenkin. Kevät vähän jännittää, kun maa rupeaa kuivumaan. Meillä kesävesi (joesta pumpattu kuuden naapuruksen yhteinen järjestelmä, jota hallinnoi viereinen kartonkitehdas) rupeaa juoksemaan aika myöhään, lähes kesäkuun puolivälissä, joten kastelija saa  juoksuttaa kastelukannulla ahkerasti hanavettä keittiöstä käsin. Haastetta luo se, etten ole Kosken kodissa kastelemassa päivittäin, vaan minun osuuteni jää viikonloppuihin. Pitänee palkata palvelusväkeä arkipäiville. 

Kuusen viereinen multakasa ei suinkaan ole peräisin kuusen alta, vaan kuorma-auton lavalta ja se olisi tarkoitus kevään mittaan siirtää pihan toiselle puolelle uudelle istutusalueelle. Haaveilen havuryhmästä, mutta ostin jo viime syksynä myös perennoita ja maanpeitepensaita. Toivottavasti ne ovat säilyneet valeistutuksessa talven yli. Multakasassa ne ovat istuneet talven yli, ei suinkaan takapenkillä. 

Mutta eikun kevätesikoita odottaessa Vapun viettoon. Aatto menee tapetoidessa Kosken kotia ja Vappupäivä hengaillaan Joen kaupungissa. Tämä kevätesikko kukki täysiään viime syyskuussa. 

Terkuin Päivi

Hyvää pääsiäistä!

Terveisiä vaatimattoman pääsiäiskoristelun kodista! Muutaman tipukoristeen nostin myös esille, mutta tämä korallikanukan oksa kaikessa vaatimattomuudessaan on tämän pääsiäisen juttu. Oksa on ilmalämpöpumpun alla ja sen lempeän lämmin ilmavirta on elvyttänyt talvilevollaan olleen oksan hiirenkorville ja kukkimaan. 

Ainoastaan tämän yhden ainoa koristeen hyväksyin kaveriksi värikkäällä oksalle. Toin pääsiäismunan vuonna 1998 Itävallasta. En muusta ostinko sen Grazin vain Wienin pääsiäistorilta, mutta muuten torin valtava pääsiäismunavalikoima on jäänyt mieleeni. Lähes 20 vuotta olen säilönyt aidosta kananmunasta tehtyä koristetta ja hyvinhän tuo on säilynyt. 

Aurinkoisin terkuin Päivi

Energistä sunnuntaita!

Vaikka onkin ollut pilvinen ja sateinen päivä, voiko näiden ihanien tulppaanien tuomaa energialatausta olla huomaamatta? 

Hiihtolenkillä poikkeaminen viralliselta ladulta suksimaan suolle antoi hyvän energian navakasta viimasta ja poskia pistelevästä räntäsateesta huolimatta. Vai juuriko siitä tulee voittajafiilis? Kurjan sään uhmaamisesta? 

Eilisen kyläilijöiltä saimme kimpun ihanan oransseja tulppaaneja, jotka laitoin oranssiin maljakkoon. Valitettavasti monen kukan varsi oli jo valmiiksi litistynyt lähes poikki ja aamulla suurin osa kukista nuokkui nurin niskoin. Katkaisin kukkavarret lyhyeksi ja sain pelastettua kukat antamaan iloa ja energiaa vielä moneksi päiväksi. 

Oranssin maljakon löysin viime syksynä Kontin kirppikseltä. Ihailin lasivitriinissä hehkuva maljakkoa, mutten raskinut ostaa sitä enää muiden lasiostosten lisäksi. Ajoin jo liikkeen parkkipaikalta ulos, mutta oranssi maljakko jäi vaivaamaan niin paljon, että auto oli pakko pyöräyttää tulosuuntaan ja hakea Riihimäen maljakko parempaan talteen. 

Oranssein terkuin Päivi

Värittelyä ja väriparittelua

Lehtijutussa kerroin, että sisustus on muuttumassa musta-valko-harmaaksi. Mutta enhän minä voi väreistä luopua! Ihailin pitkään erilaisten kotikuvien harmaita huoneita ja päätin, että voimakaskuvioisen ja mustan olohuoneen pariksi uudistan ruokiksen hillityn harmaaksi. Liekö tapettipohdintojen pimeät illat vai talvi ylipäätään saanut jälleen ajatukseni pyörtämään, mutta ensin ajatukseni kääntyivät vihreään ja kun sopivaa sävyä en löytänyt, vaihdoin värin turkoosiin — ja sehän on ihan nappivalinta! 

Sävy on tosi kaunis ja näyttää hyvältä niin kesän runsaassa valossa kuin talven hämäryydessäkin. Vanhan tapetin poisto ja uudelleen tapetointi oli viime kesän urakka. Olkkarin tuskaisen tapetinpoistourakan jälkeen tulimme siihen tulokseen, että ruokis maalataan ajatellen tulevan remonttia seuraavaa remonttia —ei olisi hermoja raastavaa tapetin poistoa 10 vuoden kuluttua. Mutta toki tähän remppaan olisi tapetit pitänyt poistaa. Boråsin Linen-mallistoa selatessani huomasin, että tapetin kerrotaan soveltuvan hyvin myös vanhan tapetin päälle. Se on tarpeeksi paksu eikä myöskään alle jäävän tapetin värit kuulla läpi. Ei enää tapetin poistoa, jihuu! 

Pahaksi onneksi innostuin kuitenkin poistamaan tapettia pitkältä seinältä, sillä osasta seinää tapetti irtosi naurettavan helposti. No joo, osasta ei sitten millään. Lopputulos oli se, että vanhan tapetin päälle tapetoidut seinät ovat paljon paremmat, kuin kuin irroituksen jäljiltä olevat seinät. Hiomisesta ja pakkeloinnista huolimatta pikkuruiset neliösentin kokoiset vanhan tapetin jämät näkyvät kohoumina uuden alla. 

Palomuurin väri mietitytti hetken aikaa, mutta sama musta maali kuin olkkarissa, toimii oikein hyvin. Ja pääasia, että ylhäältä uunipeltejä avatessa tippuvia nokipöly ei näy, kuten vanhassa vaaleassa palomuurissa. 

Musta palomuuri kaipasi kuitenkin turkoosin seinän päälle mustan väriparin, joten toiseen kohtaan alunperin ostamani String-hylly löysi paikkansa palomuurin vierestä. 

Ja väripari tarvittiin toiseenkin nurkkaan: olkkarista ruokikseen siirretty Harlekiini-tuoli oli kirsikan värisine käsinojineen yksinäisen ja joukkoon kuulumattoman näköinen. Ei auttanut edes musta lamppu messingin värisine koristeineen. Mutta kirppislöydöt auttoivat!

Näin siis hillityn harmaasta ruokisesta tuli heleän turkoosi, enkä kaipaa harmaita seiniä yhtään.

Turkoosia kevättä! 

Päivi

Lehtijuttu

Hei vaan! 

Pikaiset kuulumiset: Tänään oli sanomalehti Karjalaisessa kotiesittely kotoani. Tammikuun puolivälissä oli Karjalaisessa pieni teksti, jossa pyydettiin ilmoittautumaan, jos itsellä on kiva koti täynnä elämää ja haluaisi esitellä sen muillekin. No toki halusin ja niin ilmoittauiduin mukaan. Kuvaus sovittiin helmikuun puoliväliin ja siitä kolmen viikon päästä eli tänään juttu julkaistiin. 

Huh, olipa suorastaan stressaavaa miettiä toimittajan lähdettyä, että mitä kaikkia rönttöjä näkyy kuvissa, kun raivausvaiheessa ei välttämättä oma silmä tartu asioihin, jotka sitten kuvassa häiritsevätkin. Sanoin kuvaajalle, että sano heti, jos kuvatessa näkyy joku ylimääräinen tavara, mikä ei kuulu joukkoon. Tekstin sain luettavaksi vasta toissa päivänä, se oli ihan kivasti kirjoitettu. Nooooo, eivätkä nuo kuvatkaan huonoja ole. Mitä nyt emäntä on ihan Justiinana oven pielessä —kaulin vain puuttuu. 

Tuli vain huushollia raivatessa mieleeni, miten iso homma on, jos osallistuuu esim. Suomen kaunein koti -kilpailuun. TV-kamera kun on armoton näyttämään kaiken, ja niin on myös ulkopuolisen lehtikuvaajan kamerakin. Itse voi omissa blogijutuissaan rajata raa'asti kohennusta kaipaavat kohdat pois. 

Karjalaiseen voi vielä ilmoittaa oman kotinsa kuvattavaksi, joten eikun vaan kaikki mukaan! 

Tätä nykyä en asuu enää vakituisesti tässä Kosken kodissa Pankakoskella, vaan arkielämä on siirtynyt Joensuuhun. Aloitin siellä työt uudessa paikassa neljä viikkoa sitten ja samalla muutin kultani luokse asumaan. Muuttokuorman oli pieni, vain yksi vaatekassi mukana. Sopeutuminen yli 160 neliön Kosken kodista alle 75 neliön Joen kotiin on vielä kesken. Onneksi käydään lähes joka viikonloppu Kosken kodissa, johon sovin levittäytymään henkisesti riittävän suurelle alalle ja uusioperheen hälinä vain häviää jonnekin. 

Nyt kuuntelen suurkaupungin hälinää Barcelonassa, jonne saavuimme kultani kansa eilen. Koko päivä on kierrelty kaupungilla ja nyt on iltalevon aika ennen illalliselle lähtöä. 

Terkuin Päivi

"Kidutuskammiossa"

Keväällä olohuoneen tapetoinnin valmistuttua uuni ja palomuuri jäivät maalamatta, koska siihen piti miettiä sopivaa väriä. Aikani sekä tummia että vaaleita värilastuja katseltuani päädyin tummaan väriin, koska tummassa huoneessa entinen vaalea palomuuri näytti ikään kuin epätasapainoiselta tai eripariselta. Kokeilin muutamaa sävyä maalattuna mallina palomuuriin. Värilastussa hyvältä näyttänyt "takorauta" ei ollut maalattuna yhtään hyvä, joten ostin kolmen litran purkin (sitä ei saa pienessä koemaalauskoossa) Tikkurilan "blackiä." Se oli sävynä tosi hyvä, oikein mustan musta, mutta aivan liian kiiltävä rosoiselle palomuurille. Niinpä ostin vielä kolmannen purkin himmeää "keskiyötä." Se oli nappivalinta, puhtaan musta ilman vivahdetta ruskeaan, siniseen tai muuhun sävyyn.

Minulla on uunien maalaukseen yksi luottomaalari, joka tekee hyvää jälkeä. Niinpä pestasi hänet jälleen kerran maalauspuuhiin ja palomuuria maalatessaan hän totesi, että eipä ole ennen näillä korkeuksilla nähnyt näin rohkeaa väriä. Maalauksen edetessä hän totesi huoneesta tulevan kidutuskammion 😂 

Nooo.... minusta huoneesta tuli niin viihtyisä, että mielelläni kidun täällä. 

Uunien raitoja piti myös miettiä muutaman kerran. Ensin kokeiltiin mustia raitoja, jotka tietystä kulmasta näyttivät hyviltä, mutta toisesta kulmasta upposivat taustaan niin, että esim. uunin yläosa hävisi kokonaan. Ensin ihan ylimmäinen osa oli tumma, sitten vaaleaa välissä ja sitten taas tummaa. Väriraitojen järjestys vaihtui ja sekoitin uunin rungon vaalean harmaasta (harmahtavan valkoisesta, sävy "harso") ja mustasta mieleisen harmaan sävyn. 

Valkoinen kirjakaappi sopii mustaa seinää vasten mainiosti. Se kaipaa kunnostusta, mutta hyvinhän tuo ajaa asiansa myös kulahtaneessa ulkomuodossaan. Alunperin ajattelin laittaa kaapin päälle valkoisia somisteita, mutta en edes päässyt kokeiluvaiheeseen, kun kaivelin käyttämättä jääneen Perfect Homen suuren peilin paketistaan ja siihenhän se istuu kuin nakutettu. "Risupesä" kynttiläkippo aiheutti kuparin värisen sisuksen takia aluksi (vanhan sisustuksen aikaan) nyrpistelyä, mutta kuparin ja messingin sävyt tuovat mustaan sisutukseen hienosti lämpöä. Pöytälampun ostin alunperin uusituneeseen ruokikseen, jonne se sopisi edelleen tosi hyvin, mutta niin sopii tähänkin, joten ruokis jäi nyt ilman. Ostin lamppuun polttimon, jonka värisävy on tosi lämmin, sävy antique. Mallasin tähän välillä toista lamppua, jossa on normaalin sävyinen energiansäästölamppu, ja se näytti kamalalta. 

Ruudullisella maljakollakin on oma tarinansa: Joskus keväällä avotakassa oli pienen pieni kuva muutamasta maljakosta ja niiden alla maininta, että että kyseisiä Göran Backin teoksia kannattaa pitää silmällä kirpputoreilla. En kiinnittänyt asiaan sen kummemmin huomiota, kun eivät maljakot niin eritysesti ihastuttaneet. Ei mennyt kuin pari viikkoa, kun maalaiskylän kirppiksellä silmäni tavoitti hyllystä tumman rumiluksen ja tunnistin sen oitis Göran Backiksi. Korjasin maljakon parempaan talteen pikkurahalla ja arvelin tienaavani sillä hyvät voitot, kunhan näiden tuotteiden kysyntä lisääntyy. En todellakaan aikonut pitää moista epämääräisen väristä rumilusta itselläni, mutta jo silloin mielessä iti ajatus, että taitaa Päiville käydä vanhan aikaisesti eli inhokista tulee suosikki. Kuten kuvasta näkyy, niin kävi. Mustaa mustalla, se vaan on nyt minun juttuni. Ja juuri nyt Göran kaipaa sisälleen punaisia ruusuja tai tulppaaneja, mutta eihän niitä nyt tähän hätään saada paikalle. 

Mustin terveisin suoraan kidutuskammiosta

Päivi

Joulufiilistelyä uuden vuoden alkaessa

Oikein ihanaa ja onnellista uutta vuotta kaikille! 

Blogihiljaisuus on jatkunut taas luvattoman kauan, mutta sitäkin enemmän ollaan ahkeroitu remonttirintamalla. Laitan muutamia jouluisia kuvia, sillä minun jouluni jatkuu vielä parisen viikkoa. Minulle kun ei tule kuuloonkaan, että joulu riisuttaisiin pois vuoden vaihtuessa tai peräti heti joulupyhien jälkeen. Minun jouluni ei lähde vielä loppiaisenakaan, vaan vasta Nuutinpäivänä rupean miettimään, milloinkahan ehdin raivaamaan kuusen ja koristeet pois. 

Tänä jouluna en laittanut juuri mitään irtokoristeita. Ne ovat ruvenneet kyllästyttämään jo pari joulua sitten, enkä ole nähnyt tarpeelliseksi ostaa uusia. Tai sitten kohdalle ei vain ole sattunut mitään pakko saada -tuotetta. Joulukuusi tuo joulun ja on ehdottomasti tärkein ja rakkain joulukoriste. 

Joulufiilistä haen myös tekstiileillä. Tällä kertaa toin makuuhuoneesta punaiset tyynyt entisten sohvatyynyjen kaveriksi. Lisäksi oli ihan pakko ommella punasävyiset verhot. Laitoin kesällä ikkunoihin keltaiset verhot, joista olen tykännyt tosi paljon, mutta joulun alla ne rupesivat häiritseminen silmääni toden teolla. Häiriö poistui vasta, kun löysin kangaskaupasta Vallilan verhokankaan. Minulle sopii mainiosti, ettei jouluverho ole mikään jouluverho tonttuineen, vaan ihan muiden kuvioiden pitää antaa tavoittelmani fiilis. Samat verhot voivat sitten olla paikoillaan vaikka kuinka pitkälle kevättalveen. 

Äidiltä saamassani ritarinkukassa on aivan mahtavat kukinnot. Kerralla on auki kuusi suurta kukkaa. Toivottavasti vain säilyvät pitkään, nuppuja kun ei näytä enää olevan tulossa. 

Joulufiilistelyterkuin Päivi