Lomanodotusterveisiä!

Kyllä on ihana kesäsää! Toukokuussa aurinkoisia säitä on riittänyt, välillä vain on muutamana päivänä ollut vähän koleampaa. Työpäivän jälkeinen lempipaikkani on keittiön rappusilla kuumassa auringon paahteessa. Aurinko porottaa siihen täydeltä terältä klo 16-18 välillä ja sen jäkeen se paistaa takapihan patiolle, jonne ihan pian siirryn grillaamaan.

Ostin portaille pienen kahden hengen pöytäryhmän. Vaikka tilaa ei ole paljon, portaan lisäsiiveke antaa pöydän kokoisen lisätilan —kyllä ennen vanhaan on keksitty mainio malli portaille, olen mielessäni kiitellyt talon rakentajaa ja suunnittelijaa monet kerrat. Tähän asti olen hyödyntänyt tilan kukkaruukuille, mutta hyvin mahtuu pöytäkin olemaan siinä.

Pihlajan katveessa tulee ihan ranskalainen fiilis. En tiedä, mistä moinen mielleyhtymä tulee, mutta ihan kiva siinä on istuskella juomassa teetä tai syömässä jäätelöä ja kurkistella oksien lomasta tielle. Pöytää ostaessani sain viimeisen mallina olevan kappaleen ja myyjä pyyhki näyttelypölyt avuliaasti pois. Pöydän pinnassa oli kaksi isoa naarmua ja kun huomautin niistä, hän väitti kiven kovaan, ettei siinä mitään ole. No olihan siinä ja ihan lasin pintarikolta vaikuttivat, kun eivät lähteneet edes kynnellä raaputtamalla pois. Sitten myyjä vielä ilkesi väittää niiden kuuluvan asiaan. Tiukasti väitin vastaan ja lopulta myyjä jo rupesi hermostumaan ja kysyi etä haluanko minä ylipäätään koko pöytää. Halusin halusin, kun se juuri sen mallinen (tai oikeastaan tuolit olivat) kuin halusin, eikä muissa liikkeissä ollut just tuon mallista. Halusin myös naarmualennuksen ja heltisihän se. Naarmut kyllä ärsyttivät, mutta arvelin peittää ne kukkaruukulla tai jollain. Kotona sitten syvennyin naarmujen rapauttamiseen intensiivisemmin ja kas kummaa, pikkuhiljaa ne antoivat periksi! 

Pihlajan lisäksi sireenitkin ovat jo kukassa! Aivan ihanaa, kun kesä on alkanut näin aikaisin, ja vielä on kolmisen kuukautta edessä päin. Toivottavasti säät vain olisivat suotuisia. Tosin ensi viikon alkuun kesäloman alkajaisiksi olen toivonut huonompaa säätä, kun pitäisi malttaa pitää myös kodinhoitolomaa —vaatehuoneiden ja komeroiden tyhjennystä ja raivausta, ikkunoiden pesua ja muuta yhtä tylsää, joita vain olen siirtänyt ajan puutteen vuoksi tai muu mukava tekeminen on menny edelle. 

Kesäloma alkaa ylihuomenna! 

Terkuin Päivi

Mummomeininkiä

Tämän kevään trendi on sisustus- ja puutarhalehtien mukaan mummohenki. Erityisesti pelargonit eli "pelakuut" ovat erityisen muodikkaita. Mikäpä siinä, tosi kauniitahan ne ovat. Nyt oli kirkkaan punaisen fiilis -jo senkin takia, että talon katto maalataan tänä kesänä ja silloinhan siitä tulee haalistuneen entisen punaisen sijaan uusi ja upea kirkkaan punainen. Tyyli ennen kaikkea; kukat ja katto sävy sävyyn.

Ja kun mummolinjalla mennään, niin mennään sitten kunnolla. Istutin pelakuut vanhaan emaliseen kulhoon ja laitoin siihen muoviamppelin pidikkeet. Toivottavasti pysyvät paikoillaan. 

Mummoterkuin Päivi

Melkein helteinen helatorstai

Tämä blogi, vaikkakin harvakseltaan päivitettynä, on mukava päiväkirja itselleni. Mukava on lueskella vanhoja päivityksiä ja kerrata puuhailuja ja ennen kaikkea säätiloja. Vappuaatto oli tosi ihana: kesän ensimmäisen terassiaamiaisen jälkeen piti jo riisua paita pois ja ottaa tovi aurinkoa. Liikkeelle lähdettyä koko päivän sai hengailla kaupungilla Joensuun ihmisvilinää katsoessa, rantakahvilassa auringon lämmöstä nauttien, puistossa nurmikolla istuen ja nauttien katuruokatapahtuman lihaisista herkuista. Ja kaikki tämä pienissä kesäisissä vaatteissa, enkä hytissyt yhtään! Ainiin, vappuaattonahan Lieksassa mitattiin lämpöennätys, 19,8 astetta! Joensuu jäi vähän alle, mutta mukavan lämmintä oli silti. Vappupäivänä oli hieman koleampi tuuli, joten farkut olivat tarpeen, mutta suojaisassa paikassa aurinko lämmitti ihanasti nauttiessamme piknikiä puistokonsertissa.

Mahtava kevätsää on jatkunut jo parisen viikkoa ja viimeisin viikko on ollut erityisen lämmin. Eilinen helatorstai vierähti pihapuuhissa ja aurinkovoiteellahan sitä piti varustautua, kun noin 20 asteen lämpötila ei houkutellut suojautumaan pitkähihaisilla vaatteilla. Oli kyllä kauheaa käydä välillä farkkuhameessa ja T-paidassa kaupassa; sinnehän jäätyi! 

Päivän ohjelmaan kuului haravoinnin lisäksi grillin kesäkuntoon laittaminen ja tietysti päivällinen ulkona. Pihakalusteet ovat vielä talviteloillaan kesämökillä, joten keittiön kalusteet kannettiin pihalle aurinkoa saamaan. 

Herkkua oli monenlaista: pekoniin käärittyjä broilerifileitä, mangosalsaa, kasvisnyyttejä, nuorisolle maissia ja paistettuja perunoita. Tästä se alkaa! Grillikesä!! Ja KESÄ! 

Terkuin Päivi

Tästä TULI ihana!!

Jihuu, uusi olkkari on valmis!!

Viikon verran olen ihaillut ja fiilistellyt huoneen uutta ilmettä, josta tykkään todella paljon. Koko huone muuttui puoli metriä korkeammaksi, ja tapetin väri ja kuviointi tuovat mieleen vanhan kartanon salin. Mielestäni tämä tapetti sopii oikein hyvin jokaiselle seinälle, sillä vain yhdellä seinällä tehosteena käytettynä se olisi luonut huoneesta levottoman -huone kun on täynnä ovi- ja ikkuna-aukkoja, niin edes seinien pitää olla rauhalliset. 

Tekstiilit ovat entiset mutta ne näyttävät uudessa ympäristössä ihan uusilta. Mustan ja petroolin sävyt käyvät hyvin yhteen. Entisiä luonnonvalkoisia laskosverhoja en ole vielä edes kokeillut ikkunaan. Voi olla, että ne sopisivat, tai sitten ne voivat näyttää liian keltaisilta. Uusiakin tekisi mieli, mutta juri nyt paljaat ikkunat näyttävät vaihteeksi mukavalta. 

Päivän valossa, pilviselläkin säällä, huone on tosi valoisa, vaikka kuvatessa piti laittaa jalkalampusta lisävaloa. Lattia on hiottuja ja lakattu vuonna 2004. Vaikka siinä onkin naarmuja ja muita elämisen jälkiä, sekin näyttää tummien seinien kanssa kuin uudelta ja vaalealta, vaikka kuvassa onkin lampun valossa tummentuneen mäntylankun värinen. 

Ja mikä parasta, tuskallisen ja pitkäksi venähtäneen tapettien irroitusvaiheen jälkeen uusien tapettien laitto tuntui helpolta, nimittäin ihan itse tapetoin! Huone ei ollut ensikertalaiselle mikään helppo kohde useiden ikkuna- ja oviaukkojen ja vinojen nurkkien takia, mutta hyvinpä onnistuin. Toiseksi ylimmässä  kuvassa näkyvän pylvään meinasin jättää tapetoimatta ja maalata sen tapetin pohjan sävyisellä mustalla. Vaikka sävy olikin täsmälleen pohjan sävyinen, ei maalattu pylväs näyttänytkään yhtään hyvältä. Olin jo laskenut vuotien sijoituksen  ja tapetoinut lähes koko huoneen sillä ajatuksella että pylväs maalataan, joten ajatuksen vaihtuminen kesken kaiken aiheutti vuotien sijoitukseen hieman pähkäilyä. Onnistuin siinäkin! 

Palomuurin sävy on vielä harkinnassa. Tummaan olen päätynyt ja uunista tulee vaalea sopivan sävyisillä harmailla raidoilla. Nyt vain pähkäilen kahden kuvassa olevan alimman sävyn välillä: alimmainen black,  mikä on ihan tosi musta, tavallaan "kirkkaan musta" ja toiseksi alimmainen takorauta, mikä on tapetin pohjan sävyinen ja näyttää mallilastussa edelleen hyvältä, vaikka oli pylvääseen maalattuna pettymys. Mustaa palomuuria vasten tulee valkoinen kunnostusta odottava hylly. 

Nyt olen viettänyt viikonloppua erossa remonttiajatuksista, samoin ensi viikonloppua, mutta ehkäpä sitten remppa jatkuu taas. Ja vuoroaan odottaa ruokailuhuone, joka vaihtaa myös väriä, kunhan ensin innostumme uudelleen tapettien poistoon.

Terkuin Päivi

Tästä tulee ihana!

Heippa!

 Väliaikaterveiset pölyn ja tapettisilppujen keskeltä. Olen jo nyt ihan hullaantunut uuteen olkkariin. Hommaa on vielä, mutta kyllä tulee ihana! 

Hitaasti ja..... hitaasti nyt ainakin

Kyllä täällä edetään. Välillä valkkarin, välillä ärräpäiden voimin. Hitaasti mutta varmasti kuuluu sanonta, mutta kyllä on tapetin poistossa ollut välillä niin toivoton olo kuin olla voi, joten varmuuden sijaan on ollut enemmänkin epävarma olo. Osa tapeteista irtosi tapetin poistoaineella tosi hyvin, osa kynnen kokosin palasin. Nyt on viimeisiin tapetin jämiin käytössä höyrykone, jolla sipistely sujuu kuin leikki vain. 

Huh, toiset remontoivat vanhat talot muutamassa kuukaudessa lattiasta kattoon ilta- viikonlopputöinä työpäivän päälle. Meillä on otettu vähän rauhallisemmin. Jos aurinko houkuttelee ulos, silloin lähdetään ulos. Jos uni painaa silmiä, silloin kallistutaan päiväunille.

Jep, mutta nyt jatkamaan! 

Pääsiäisterkuin Päivi

Ravintola Talvikki

Huomenna alkaa ankara leipominen. Sunnuntaina 21.2. on ravintolapäivä, jolloin pistän ravintolan pystyyn jo kuudetta kertaa. Kaikenlaista harrastusta sitä keksiikin —hirveä homma, kun viikonlopun voisi viettää vaikka ulkoillen. Mutta joku viehätyshän siinä piilee, kun hommaan ryhtyy yhä uudelleen ja uudelleen. On vain kiva tarjota mukava tapahtuma kyläläisille ja ja jännittää sitä, tuleeko kahvilaan tai ravintolaan asiakkaita. 

En toki pyöritä ravintolaa yksin. Aiemmin ystäväni on ollut yhtiökumppani ja molempien lapset ovat olleet tehokkaita apureita. Tällä kertaa pistämme ravintolan pystyyn kultani ja hänen lastensa kanssa. Äiskän apulainen on maailmalla omilla keikoillaan, muuten olisin pestannut hänet soittamaan elävää musiikkia Ravintola Talvikin nurkkaan. 

Teimme myös kivan videomainoksen, mutta jostain syystä en saa sitä liitettyä enkä linkitettyä tälle sivulle. Joka tapauksessa, tervetuloa herkuttelemaan Ravintola Talvikkiin, jos näillä seuduilla liikutte! Ei tarvitse kotona miettiä, mitä tänään ruoaksi, sillä tarjolla on koskenlaskijan kanakeittoa, palvikinkkukiusausta, kahvin ja teen kanssa tiikerikakkua, mokkapaloja ja laskiaispullia. Älkää suotta tuhlatko hyvää ulkoilupäivää keittiössä —me teemme se puolestanne! 

Terkuin Päivi

Arjen asetelmat

Arkisena aamuna keittiöön silmät sikkaralla kömpiessäni katseeni osui tulppaanikimppuun, mikä itse asiassa oli ollut hellan vieressä jo muutaman päivän. Jotenkin vain aivoni rekisteröivät vasta nyt kivan kokonaisuuden, jota arjen asetelmaksi kutsun. Lavastin asetelmaa vain teekupin verran. Toki teekuppi kuuluu jokaiseen aamuun, mutta yleensä käytän muita mukeja, kuin Piilopaikka-kuppeja. No, tulipahan arkiselle aamulle hieman hienostuneempi aloitus. 

Viikonloppuisin tulppanikimppu on yleensä olohuoneessa. Arkisin en siellä kuitenkaan aikaani juuri vietä, joten vedenlisäyksen yhteydessä keksin, että jääköön kimppu työtasolle. Siinäpä se ilahduttaa työaamuina ja töiden jälkeen. Yksi kimppu on liian vähän tähän lempparimaljakkoon ja kaksi liian paljon, joten jakamalla 2 kimppua olen saanut mukavan asetelman myös ruokapöydälle. 

Iloa arkeenne toivottaa Päivi

Päähänpisto tämäkin

No eipä ole ennen juolahtanut mieleeni, että aamiaisastiat voisi kattaa nätisti pöytään jo illalla. Idea vain putkahti päähäni, kun pitkästä aikaa laittamallani mustalla tabletilla lojui yksinäinen servetti. Musta ja keltainen väripari olivat niin voimauttava yhdistelmä, että väriteemalla piti jatkaa eteenpäin. 

Ihan asiakseen sukelsin kynttiläkaappiin etsimään insipiroivaa kynttilää ja alustaa. Mikään ei tuntunut sytyttävän, mutta ehkäpä aamulla sytytän turhan pitkään jemmassa lojuneen tuoksukynttilän.

Tosiasia kuitenkin lienee, että aamulla unohdan kauniin kattaukseni ja automaattiohjauksella käteni ottaa teemukin kaapista ja lätkää leivät pöydän päälle ilman alusia.

Onpahan silmän ilona edes nyt, nukkumaan menon kynnyksellä —iltateekin on jo juotu perinteisesti sohvannurkassa.

Päivi

Hyvää uutta vuotta!

Kirpeää parinkymmenen asteen pakkassäätä maustaa neljästä pönttöuunista kuuluva tulen ritinä. Nyt onkin mukava tunnelmoida puolinukuksissa sohvannurkassa ja luoda silmäys vielä joulukuosissaan olevaan kotiin ennen vaipumista päiväunille.

Näillä sydämillä on hauska tarina. Ostin niitä kolme pari vuotta sitten naistenmessuilta. Silloin se oli sopiva määrä, mutta viime vuonna ripustin sydämet ruutuikkunaan, eikä kolme sydäntä mennyt tasan neljän ruudun kanssa. Kävin niitä kyselemässä tänä vuonna naistenmessuilta samalta myyjältä, eikä niitä ollut hänellä myynnissä, mutta kertoi kuitenkin saavansa tyttäreltään, joka niitä tekee. Niinpä sovimme, että soitan hänelle ja ilmoitan montako tarvitsen. Yritin soittaa hänelle monena iltana useamman viikon ajan, enkä saanut häntä koskaan kiinni. Lopulta laitoin tekstarin, kerroin soittaneeni ja olevani sydämiä vailla. Hän pahoitteli kovasti ja kertoi tallentaneensa puhelinnumeroni lehtimyyjän nimellä -ja kukapa silloin vastaisi puhelimeen, kun lehtimyyjä rimputtaa jatkuvasti. 

No, sain tilaukseni tehtyä ja seuraava ongelma oli, että miten saisin sydämet. Hän ehdotti tapaamista keskustassa tiettynä päivänä tiettyyn aikaan, kun hän tulee maalta keskustaan. Itselleni ei sopinut juuri se aika ja ehdotin, että tapaisimme keskustassa myöhemmin samana päivänä juna-asemalla, kun olin lähdössä reissuun. Hän taas olisi jo ehtinyt siihen mennessä kotiin maalle, joten ei käynyt sekään. Mutta mikä oiva aikataulujen yhteensopiminen, kun hän ehdotti tulevansa maaseutukylän junapysäkille, kun junani joka tapauksessa pysähtyy siinä minuutin parin verran. Niinpä molemmat olimme valmiuksissa, kun juna pysähtyi: minä olin junan eteisessä odottamassa junan oven aukeamista ja hän laiturilla. Siitäpä sitten junan pysähdyttyä myyjä sai lykättyä pussin käteeni ja minun matkani jatkui viiden lisäsydämen omistajana. Sydämet ja toiset tilaamani pallot oli pakattu huolellisesti useampaan paperipussiin ja kun parin päivän päästä avasin paketit, huomasin pallukoita olevan pari ylimääräistä -oli laittanut mukaan kaupan tekijäisiä. 

Nätit on yksityiskohdat, mutta mikä onkaan alkaneen vuoden kotitotuus? Se on räjähdys - positiivinen sellainen: 

Uusi vuosi, uudet tapetit. En ole vielä tilannut niitä, mutta nyt oli jo aika ottaa ihan konkreettinen askel eteenpäin. Ainakin puolitoista vuotta olen vatvonut tapetin vaihdon kanssa. Se on ollut varmaa, että vaihtoon menee, mutta se valinta.... Tänä aikana olen tehnyt vähintään seitsemän päätöstä, että tämä se on ja näytetapetteja on olkkarin nurkassa eräskin rulla. Aina kun päätöksen tehtyäni olen palauttanut tapettikirjan kauppaan, huomaan jonkun uuden kirjan ja vielä paremman vaihtoehdon ja eikun taas kerran uusi näyte kotiin. Sitä sitten mallaillaan sohvalla, lattialla, sohvan takana, uunin vieressä, sähkövalossa ja hämärässä talvipäivän valossa... Nyt on taas tosi varma päätös voimassa enkä viimeksi kirjaa palauttaessa ja uutta selatessa enää sortunutkaan vatuloinnin avartavaan (ahdistavaan) maailmaan. Saa nähdä mikä on lopputulos vai montako muuttujaa on vielä matkan varrella.

Terkuin Päivi