Kukkaisia kuvia

Laitoin kuvan eteisestä sisustuslehden teemakuvakisaan, joten päätin jakaa eteisen parhaat palat myös teille. Tämä on ensimmäinen näkymä, kun tuulikaapin kautta tullaan sisälle. Edellisen rivariasunnon eteinen oli kammottavan ahdas, joten tähän taloon muutettuani halusin, että eteisen pitää olla iso. Eikä tässä talossa oikein muita vaihtoehtoja olekaan. Joko sisäänkäynti suoraan keittiöön tai sitten tähän huoneeseen. Tilaa on ruhtinaallisesti, noin 22 m², joten hyvin mahtuu ottamaan vastaan isonkin vierasjoukon. Tarvittaessa eteinen toimii vierashuoneena tai varaolkkarina. 

Kappaverho on ollut käytössä jo vaikka kuinka monta vuotta ja edelleen se on yhtä mieluinen. Tänä jouluna en edes viitsinyt vaihtaa maalaishenkisempää raitakappaa, kun se ei insipironut yhtään. 

Viherkasviparat ovat ihan raatoja. Helmikuu on aina kriittistä aikaa kasveilleni ja siltä näyttää, että noinkohan selviävät mullanvaihtoon asti. Pari kasvia piti jo heittää menemään, jokunen on siinä rajoilla. Nämäkin vehkat ovat joskus olleet tosi tuuheita puskia. Kasvit kärsivät ihan selvästi toissa- ja viimevuoden kuukausien remonttirupeamista. Eteiseen oli rakennettu muoviseinät suojaamaan purkamispölyltä ja niinpä kasvien hoito jäi retuperälle. Kyllä ne kasvitkin näköjään stressaantuvat, joten pitäisiköhän ostaa stressinpoistoainetta? Jonkun valmistajan tuotteissa olen muistaakseni nähnyt ainakin ainesosia stressinpoistoon. 

Onneksi orkidea kukkii uskollisesti. Nämä ovat viihtyneet minulla enkä todellakaan hoida niitä kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. Ehei... kaunokaiset viihtyvät vetoisalla pohjoisikkunalla, vettä saavat silloin kun muistetaan antaa, ei lannoitusta (tämä pitää korjata) eikä varsinkaan uppokastelua viikottain (muutaman kuukauden välein ehkä). Tämän ostin ennen joulua ja siinä on tällä hetkellä paljon enemmän kukkia. Kaksi muuta ovat vanhempia. Kevättalvella ne aloittavat tekemään kukkavanaa, joka kasvaa noin 40-50 cm pitkäksi. Kukat puhkeavat lokakuulla ja kukinnot kestävät monta kuukautta.

Mukavaa viikonloppua!

Päivi

Maalari maalasi taloa

Syksyisen portaikkoremontin isot maalaukset ja maalausviimeistelyt jäivät minun kontolle. Syksyllä valmista syntyi nopeasti, kun remppamiesten aikataulut painoivat päälle ja minun selvittää oma osuuteni pois alta ennen ammattilaisten seuraavaa vaihetta. 

Kontollani oli maalata 600 metriä seinäpaneleita ensin irrallaan ja toisen kerran seinässä, välillä lähes taivaallisissa korkeuksissa. 

Remppamiesten lähdettyä omakin kiire hellitti ja päätin, että viikonloppuisin ja joulunseudun vapailla voi tehdä muutakin kuin heilua suti kädessä. Nyt on vuorossa portaikon kaiteet. Eka maalikerros on vedetty jo viikkoja sitten, nyt työn alla toinen kerros. Urakkaani vauhdittaa huippuhyvä musiikki, joka antaa mielettömän työskentelyvireen. Välillä Eppujen, välillä Opethin voimin voisin sutia vaikka yötä myöten. Tähän portaikkoon tuli vahingossa ihan tajuttoman hyvä akustiikka, joten musiikki on todellinen ilo korville ja mielelle. 

On tämä portaikko ollut täydellisen käyttövalmis jo pari kuukautta. Ei onneksi ollenkaan noin kesken eräinen kuin kuvissa. Tänään ihan ohi mennen huomasin, kuinka kaunis onkaan täysi pyykkiteline, kun siinä kuivuu sisustukseen sopivat pyykit :-) Sietää ollakin katseen kestävää, koska talon paras pyykinkuivaus paikka on erittäin näkösällä portaikon ylätasanteella. 

Jouluamaryllis työnsi pari kukkavanaa vielä joulun jälkeen. Katkaisin varret ja hyvin jaksoivat kehittää kukat maljakossakin tammikuun iloksi.

Mutta nyt takaisin sutimaan! Valmiin portaikon kuvat tulevat aikanaan....

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Päivi

Ihanat narisevat tulppaanit...

.....tuovat tuulahduksen kevättalven odotuksesta. Eihän näitä voi kauppareissulla ohittaa ilman mieleisten värien valkkaamista ja kärriin heittämistä. Eikä onneksi pakkanenkaan näitä kaunokaisia lannista. Hyvin ne jaksoivat odottaa autossa hellästi käsilaukkuun tungettuna, kun rouva marssi vaatekauppaan etsimään lämpimämpää talvitakkia.

Tulppaanit toivat myös inspiraation siirtyä ajassa eteenpäin, eli nyt on vihdoin aika luopua joulukuusesta vaikka se hyvin elinvoimaisena työntääkin uutta vuosikasvua. Tämän sohvapöytänä toimivan rahin ilme muuttui heti raikkaammaksi, kun otin pois jouluksi laitetun lasilinnuin somistetun sypressin. 

 

Mutta nyt perjantaipizzan paistoon. Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Päivi

Kuvia keittiöstä

Tiskikonettahan minun piti mennä tyhjentämään.... 

Kuinka ollakaan, mutta matkan varrella satuin eksymään pädin kuvakirjastoon ja löysin viime kesäisiä kuvia siististä keittiöstä. Harmillisen epätarkkoja ovat blogiin siirrettynä, vaikka kuvakirjastossa ja ottaessa ovatkin ihan kelvollisia. Mutta mullahan oli tämän vuoden tavoitteena ruveta kuvaamaan kameralla parempia kuvia, eikä tätä vuotta ole eletty kuin viikko, joten eipä hötkyillä.... (seli seli).

Yläkaappien sivuosatkin ovat ovien tavoin himmeää lasia. Pientä sisustuksellista kikkailua, jota arjessa ei edes huomaa, mutta antaa kivasti ilmavuutta ja valoa kaapin sisälle. Kuivauskaappia minulla ei ole ollenkaan enkä sitä ole kaivannut hetkeäkään, sillä nostan tiskikoneesta astiat suoraan astiakaappiin. Pesen lähes kaiken koneessa, mutta jos jotain tiskaan käsin, kuivaan sen samoin tein kaappiin tai jätän valumaan pyyheliinan päälle ja kuivuttuaan laitan paikalleen. Sopii minulle kaikkein parhaiten. Vanhassa keittiössä ja myös entisten asuntojen keittiöissä kuivauskaappi oli vain yököttävä pakasterasioiden ja muiden riplakkeiden sekasotkuvarasto. 

Aina näkösällä olevat tarvekapistukset, kuten tiskiaine ja -harja, on laitettu kukkaruukkuun, joka on täsmälleen samaa punaista kuin viereiset Chilli-sarjan keittimet.

Yllätyin kuvaa katsellessani, että noinkos hyvännäköiset ne ikkunan salusiinit olivatkin. Kyllästyin joulun alla ihan totaalisesti niihin ja tilasin koko ikkunan näkösuojaksi rullaverhon. Tällä hetkellä ikkunassa on puolukan- (tai Chillin-) punainen kappa ja valoisan aikaan rullaverho on tietysti näkymättömissä. 

Parasta keittiössäni on ovi suoraan ulos, josta voin kipaista pihan yrttilaatikoille hakemaan maustetta keitoksiini. Iltapäivän aurinko porottaa mahtavasti keittiön oven rappusille. Siinä usein istunkin teemukillisen kanssa suunnittelemassa uusia projekteja pihalle. 

Mutta nyt tiskikoneen uumeniin, sillä haluan saada kyökin kuvien mukaiseen kuntoon.

Päivi

Sisustusostoksilla Siwassa

Tämän päivän lenkkeily suuntautui vaiheessa yksi läheiseen Siwaan, josta ostin kampanja-alesta täydennystä Kastehelmi-sarjaan. Nyt on lautasia kasassa kymmenen. Harmaat tuikkukipot olivat heräteostos, mutta näyttävät todella hyvältä, joten oikein hyvä ostos olikin (ja kun kerran halvalla sain). Talolyhty oli varustettu oranssilla hintalapulla, 6 eurolla läksi sekin uuteen kotiin. Lyhty oli paketoitui sellofaaniin ja somistettu ikkunan nurkassa näkyvällä tontulla. Kun kuorin turhat somistukset pois, huomasin lyhdyn muistuttavan taloani. Ei minulla sentään kaari-ikkunoita ole, eikä kolmea kerrosta, mutta jotain samaa henkeä lyhdyssä ja talossa on.

Kirkkaat tuikkukipot ovat hyvännäköisiä sileiden kirkkaiden Kivi-tuikkujen parina, mukava sileän ja rosoisen vuoropuhelu. 

Tykkään poltella lasisia tuikkuja senkin päällä, johon kuuluu myös peili. Se toistaa ihanasti kynttilöiden loisteen. Yleiskuva on tosi huono, mutta idea varmaankin välittyy katsojille.

Lenkin vaiheessa numero kaksi jalkani veivät takapihalle keräilemään koivusta katkenneita risuja. Vanha koivu on kyllä kauhea roskaaja ja se sai taas kerran kaatotuomion. Vasta vaiheessa kolme pääsin teoriassa kävelemään vähän pidemmän matkan. Siinä tarpoessani tuli kuitenkin olo, että haluan piipahtaa yllätysvierailulla noin kilsan päässä asuvan ystäväni luona, jossa sitten vierähtikin tovi rupatellessa sisustusasioita. Päivän lumisateet ovat tässä, nytkin sataa vettä. 

Eilen katselin kirpputorilla kahta kaunista vanhaa lasikulhoa. En edes meinannut ostaa niitä, mutta myyjä sattui kohdalle ja tarjosi minulle niitä alennettuun hintaan, kunhan hän vain pääsisi eroon niistä. Kun hän sanoi kulhojen olevan suomalaisen naussuunnittelijan käsialaa (ei muistanut varmaksi kenen), niin tokihan ne silloin mukaani läksivät. Tunnistaako joku suunnittelijan? Ja vaikka eivät olisikaan mitään designia, en kyllä paljoa niistä maksanutkaan (vitosen kappale).

Ale-ostos terkuin Päivi

Lunta maassa!

Jokohan pian pääsisi talviharrasteiden pariin? 

Aamulla verhojen aukaisu antoi jo lupauksen talvesta. Yön aikana on satanut lunta sen verran, että maa on valkoinen. Siihenpä se lumen tulo on toistaiseksi jäänytkin, ensi viikolla lienee luvassa vähän enemmän. En metritolkulla lunta kaipaakaan, mutta sen verran kyllä, että hiihtäminen ja lumikenkäily onnistuisivat. 

Vanhassa talossa lumesta on suuri hyöty myös sokkelin ympärillä. Lumi eristää lattioiden kautta tulevaa kylmää erittäin hyvin. Ja sokkelin lumeaminen on mukavaa hyötyliikuntaa nautiskellen välillä kuumasta glögistä ulkoportailla istuen.

 

Mutta nyt lenkkarit jalkaan ja nollakelistä nauttimaan pihalle! Mukavia ulkoiluhetkiä ja -retkiä kaikille!

Terkuin Päivi

Pizzaperjantai

Tarvinneeko tuo enempää selityksiä? Aina maistuva herkku, johon voi hyvin kätkeä jääkaapista löytävät tähteet. Tällä kertaa hyödynsin tähteet pohjaan: hiivaleipäjauhot ja spelttijauhon jämät. Teinikritiikkiähän näistä tuli - tarkka makuaisti kun teki hälytyksen jostain terveellisestä. Hyvin näytti maistuvan silti, vaikka totuuden valjetessa leuat jähmettyivätkin puoleksi sekunniksi. Äiskän pizzeria ei suosi pelkkää valkoista vehnäjauhoa.

T. Päivi

Minäkin hurahdin tähän hommaan

Hei vaan!

Syksyn mittaan olen täysin hurahtanut sisustusblogien seuraamiseen ja niistä innostuneena rupesin punnitsemaan viitsinköenköviitsiehdinköonkoaikaamitämullaoliskirjoitettavaaeimitäänkiinnostavaa. Tarpeeksi kun ajatusta pyörittelin mielessä, alkoi kirjoittaminen houkutella yhä enemmän. Eihän se auta kuin katsoa, onko minulla mitään annettavaa ja miten syvälle uppoudun tämän harrastuksen pariin. Lifestyle -sanaa vierastan, joten tekstit tulevat olemaan ihan rehellistä suomalaista arkipäivän elämää. Sitähän ne muidenkin tekstit ovat olleet. Hauskaa, miten voikaan kiinnostaa, kun joku bloggaaja kirjoittaa tiskirätistä tai uudesta tyynystä. Onni löytyy arjesta ja varmaan tiskirättijuttuja lukiessa samaistuu muihin kaltaisiinsa - arjen sankareihin.

Bloggauksen suurin haaste tulee olemaan valokuvauksessa. Koska olen laiska istumaan läppärin ääressä ja siirtämään kamerasta valokuvia koneelle (ja ylipäätään käyttämään kameraa), teen postauksia ja kuvauksia varmaan hyvin paljon iPadilla. Toivon, että esteettinen silmäni ajaa minut opettelemaan kameran käyttöä kunnolla, sillä "pädillä" otetut kuvat ovat aika köttelöitä.

Liitteeksi laitan jouluisia kuvia. Minulle joulutunnelma tulee joulusisustuksesta, mutta yleensä joulua ei tule laitettua kotiin erityisen paljon ennen joulua. Olen tällainen jälkifiilistelijä, eikä joulu lähde kodistani minnekään ennen Nuutinpäivää.

Terkuin Päivi